Nora Roberts - Yövuoro

Tällä kertaa vuorossa on taas hyvin helposti luettavaa materiaalia. 315 sivuisen pokkarin onnistui lukemaan läpi muutamassa tunnissa.

Saat maksaa, lutka. Minä panen sinut maksamaa. Kun olen valmis, kiität minua siitä, että tapan sinut. Et unohda sitä koskaan.

Cilla O'Roarke on radiokanava KHIP:n yölähetyksen ääni. Jollakin on kuitenkin jotain häntä vastaan ja häirikköpuhelut vaihtuvat pian vaarallisemmaksi. Onneksi juuri etsivä Boyd Fletcher hälytetään paikalle.

Perus Robertsia ja laatua. Jos kaipaat sitä, niin suosittelen.

Delphine De Vigan - No ja minä

"Onko sulla röökiä?"

Tytöllä oli likaiset, armeijanvihreät housut, vanha kyynärpäistä repeytynyt pusakka ja samanlainen Bennettonin huivi kuin äidillä kaapin perällä muistona nuoruudesta.

"Sori en polta. Mutta minulla on minttupurkkaa, jos haluat."

Tyttö nyökkäsi ja ojensi kätensä, minä annoin hänelle paketin ja hän tunki sen laukkuunsa.

No ja minä kertoo tarinan kadulla asuvasta kahdeksantoista vuotiaasta No'sta ja kolmetoista vuotiaasta Lou'sta, joka päättää auttaa No'ta. Kirja ei henkilöiden iän perusteella ole kuitenkaan pelkkä nuorten kirja, vaan sen kohderyhmään kuuluvat myös aikuiset.  Kirjaa lukiessa kohtaa karun totuuden kadulla elävistä ihmisistä. Ranskassa, johon kirja sijoittuu, kaduilla elävät ihmiset ovat huolestuttavan paljon nuoria naisia.

Delphine De Vigan: "Olin kuten niin monet muutkin: välillä huomasin kodittomat, välillä en. Juuri se hätkähdytti minua: miten helposti ongelmasta tulee normaali tilanne."

Tarinassa syvennytään myös Loun perheen ongelmiin. Äiti on masentunut ja ei puhu, saatika huomioi Louta ja isä "itkee yksin huoneessa". No muuttaa kaiken, mutta onnistuu myös pilaamaan mahdollisuutensa uuteen elämään.

Christopher Paolini - Perillinen

Saphira kohosi juuri taivaalle kilpaa  auringon kanssa, kun Eragon näki hänen selästään pohjoisessa taivaanrannassa kohoavan Helgrindin. Inhon väristys kävi hänen lävitseen, kun hän näki tuon kaukaisen kiven huipun, joka törrötti ympäröivästä maisemasta kuin rosoinen torahammas.

Näin joululahjaksi itselleni onnistuin lukemaan Perillisen loppuun ja jopa aloittamaan uuden kirjan! Aikaa siinä meni, kun välissäkin sain luettua kaksi kirjaa.

Perillinen on hyvä päätös sarjalle, joskin romantiikan nälkäisenä ihmisenä en ollut ihan tyytyväinen tiettyihin juonenkäänteisiin. Arya ja Eragon eivät päässeet yhteen, Eragonin lähdettyä pois ja Nasudan ja Murtaghin suhde ei päässyt käyntiin Murtaghin lähdettyä pois. Sukuvika tuo?

Muuten oikein mainiota luettavaa, joskin hyvin raskasta. Reilu yhdeksänsataa sivua tekstiä sisälsi paljon myös sellaista asiaa, mitkä olisi juonen kannalta ihan hyvin voinut karsia pois. Toisaalta, sitten lukija vaivaisi päätään asioilla, johon ei saa vastausta.

Viimeisessä osassa tapahtuu paljon pahaa. Onneksi kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin ja loppu on onnellinen, suurinpiirtein, jos ei muutamaa seikkaa lasketa. Kannattaa kuitenkin lukea, suosittelen!

Tess Gerritsen - Eloonjäänyt

Sinä yönä, kun kolmetoistavuotiaan Claire Wardin oli määrä kuolla, hän seisoi Ithacassa oman huoneensa ikkunalaudalla ja mietti, hypäisikö. Kuusi metriä alempana kasvoi onnenpensaita, joiden keväinen kukinta oli päättynyt kauan sitten. Pensaat pehmentäivivät iskua, mutta luita todennäköisesti murtuisi silti.

Claire, Teddy ja Will kokivat saman kohtalon ja päätyivät samaan kouluun, mefiso seuran ylläpitämään Evensongiin. 

Joku tappoi heidän vanhempansa ja on valmis tappamaan myös heidät. Kuolinsyytutkija Maura Isles päätyy Evensongiin vierailemaan Julianin luokse. Pian kuitenkin alkaa tapahtumaan, kun puusta löydetään kuollut kukko ja kolme nukkea roikkumassa. Jonkin ajan päästä eräs koulun henkilökunnasta kuolee ja Maura alkaa olla vakuuttunut, että kyseessä ei enää olekaan mikään lasten pila.

Jane Rizzoli tuo kouluun uuden oppilaan, uusimmasta perhesurmasta selvinneen Teddyn. Tämän vanhemmat ovat kuolleet aikaisemmin ja nyt hänen kasvatusvanhempansa tapetaan. Evensong on  turvallinen ja keskellä ei mitään...Sopiva tälläiselle lapselle, Vai onko?

Tess Gerritsen - Vaarallinen Suojelija

Tällä kertaa näin Eragonin välissä tuli luettua nopeasti Tess Gerritsenin pokkari - Vaarallinen Suojelija.

"Vasta sillion Cathy käsitti, miten hiljaiselta talo vaikutti ja miten hän kuuli sen hiljaisuudessa omat sydämenlyöntinsä. Hän lähti huoneesta, laskeutui ullakon portaat ja meni tyhjään olohuoneeseen. Edellisen illan tuhkat olivat kekona arinassa"

Catherine Weaver törmää tiellä haavoittuneeseen mieheen ja vie tämän sairaalaan. Mies, Victor Holland, selviää ja jää velkaa Cathylle henkensä pelastamisesta.

  Victor tietää asioita ja hänellä on todisteita. Todisteita vaarallisesta tutkimuksesta ja hän ei voi luottaa keneenkään... Paitsi Cathyyn

Tällä kertaa Gerritsenin kirja oli tosiaankin pokkari ja eron kovakantisiin kirjoihin huomasi heti tarinasta ja sen kulusta. Tarina kulki nopeampaa ja pienessä määrässä sivuja ehti tapahtumaan vaikka mitä. 

Kuitenkin kirja oli lukemisen arvoinen ja yritän saada käsiini enemmän Gerritsenin pokkareita.

David Nicholls - Kaikki peliin

On yhdeksäntoista vuotiaan Brian Jacksonin ensimmäinen yliopistovuosi. Siellä on Alice, upea ja kaunis nuori nainen, johon Brian rakastuu, kämppiksikseen Brian saa kaksi porhoperheen poikaa ja pääsee majoittumaan vinttihuoneeseen, joka ei ihan vastaa odotuksia.

On myös Rebecca, joka kiroilee julmetusti ja ei käyttäydy yhtään neitimäisesti tai hutsahtelevasti toisin kuin Alice. 

   Brianin unelma on päästä Yliopistovisaan mukaan. TV -ohjelma, jota tämä on pienestä pitäen seurannut. Unelma toteutuu, tosin varajäsenenä, ja ihanaksi onneksi Alice on joukkueessa myös.

Yliopistovuoteen ei tunnu luentoja mahtuvan, sillä juopottelu ja Alicen jahtaaminen täyttävät Brianin päivät. Mutta onko Alice loppujenlopuksi se oikea Brianille?

Tämä kirja oli sellainen, jonka lukemista odotin innolla. Olihan kyseessä sentään David Nichollssin kirjoittama romaani... (Jokaiseen lauseeseen kuuluu myös aika usein se mutta -sana.)

Tarina oli hieman liian pitkäveteinen ja siihen ei jaksanut keskittyä. Nichollsin toinen romaani, Sinä Päivä, oli ihan toista maata. Sitä ei malttanut lopettaa kesken, mutta Kaikki Peliin -kirjasta jaksoi lukea parikymmentä sivua kerralla.  

Huomaa, että Kaikki Peliin on ollut Nichollsin ensimmäinen kirja, sillä hän on kehittynyt kirjoittamisessa huimasti, jos verrataan Sinä Päivänä -romaaniin.

Suosittelen kirjaa, vain jos haluat lukea kaikki Nichollssin kirjat, tai sinua kiinnostaa nuoren miehen rakastuminen ja biletäytteinen yliopistoelämä.

Philippa Gregory - Punainen Kuningatar

Lasken käden vatsalleni, joka on edelleen litteä kuin lapsella. "Kuningas" sanon hiljaa. "Sinusta tulee Englannin kuningas." 

Nuori Margaret on harras uskovainen ja haluasi  nunnaksi, mutta hänen kohdalleen on toisia suunnitelmia.

Punainen Kuningatar kertoo Lancesterin suvun, ja erityisesti Margaret Beaufortin tarinan. Siitä kuinka toivo omaan sukuun säilyy ja usko Jumalaan vahvistaa sitä.  

Valkoinen Kuningatar ilmestyi aikaisemmin ja kertoi kuinka Yorkin suku suisti Lancesterilaisen kuninkaan vallasta ja kuinka Edvard IV hallitsi Englantia. Punaisessa Kuningattaressa tarina alkaa Lancesterin valtakaudesta ja se sivuaa paljonkin Valkoisen Kuningattaren tarinaa. Yorkin aikakausi on välissä, mutta loppuun menenssä Lancester palaa taas hallitsemaan.

Mielenkiintoinen tarina valtataistelusta kahden Englannin kuninkaallisen suvun välillä, johon mahtuu paljon juonittelua.

Tämän kirjan lukemiseen kulutin reilusti yli kaksi viikkoa. Jokseenkin ajatusta vaativa lukeminen oli vaikeaa myöhään illalla, nukkumaan mennessä, kun takana oli raskas päivä. Sain kuin sainkin kirjan kuitenkin luettua ja voinkin aloittaa uuden lukemisen. Seuraavana vuorossa on David Nichollssin Kaikki Peliin, ja pian pitäisi myös alkaa lukemaan Christhoper Paolinin Perillistä.