Marja Orkoma - Villiminttu&Vetoketju

Kirjailija: Marja Orkoma
Kirjan nimi: Villiminttu & Vetoketju
Kustantaja: Kustannus Mäkelä Oy
Sivumääärä: 231
Painovuosi: 2015
Arvosana: 1/5

En olisi jaksanut lukea kirjaa kokonaan, mutta pakotin itseni siihen, sillä en kovin usein jätä kirjoja kesken. 

Kirja ei tehnyt kunniaa edellisille osille, jotka oli nautittavampaa luettavaa kuin tämä. Mielestäni tarina jäi tyhjäksi ja tylsäksi, vaikka tapahtuihan tarinassa paljonkin. Villiminttu & Vetoketju oli kuitenkin mielestäni turha jatko-osa, sillä sarja olisi toiminut hyvin kahden kirjan voimin.

Tess Gerritsen - Joka tulella leikkii

Kirjailija: Tess Gerritsen
Kirjan nimi: Joka tulella leikkii (Playing with fire)
Suomentanut: Natasha Vilokkinen
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 238
Painovuosi: 2015 (alkuperäinen teos: 2015)
Arvosana: 2/5

En oikein pitänyt tästä kirjasta. Voisi sanoa, että erilaista Gerritseniä ja sitä se onkin. Minuun ei vain kolahtanut tiivis teksti, joka hyppi nykyisyydestä menneisyyteen.

Kaipaan Gerritseniltä jännäreitä jotka oikeasti jännittävät! Viimeiset kirjat jotka häneltä olen lukenut, eivät ole millään yltäneet sille tasolle, joka on suuri harmi, sillä rakastan Tess Gerritseniä kirjailijana.

Joka tulella leikkii on kuitenkin loppujaan ihan hyvä kokonaisuus henkilöhahmoja ja tarinoita. Mutta aiheellisesti minulle hieman  vieras (viulumusiikki).

Kauko Röyhkä, Arman Alizad - Armanin maailma

Kirjailija: Kauko Röyhkä, Arman Alizad
Kirjan nimi: Armanin maailma
Kustantaja: Docendo
Sivumääärä: 430
Painovuosi: 2016
Arvosana: 3/5

Nyt oli erittäin mielenkiintoista luettavaa! Jos olet koskaan katsonut Armanin ohjelmia tai ollut kiinnostunut itsepuolustuslajeista, kannattaa kirja lukea. Arman valoittaa menneisyyttään ja Kill Arman ja Arman ja viimeinen ristiretki -sarjojen kulisseja.

Miinuspuolia kirjassa oli vähän, mutta yksi merkittävä asia. Ohjelmien jaksojen lukujen alussa olevia "kuvauksia" ei oikein jaksanut lukea kunnolla. Teksti oli mielenkiinnotottomasti kirjoitettu, ihan kuin olisi ollut suoraan televisolehden sivuilta. Ehkä se oli tehty tarkoituksella, mutta minuun se ei iskenyt.

Muuten Armanin Maailma oli kaikin puolin erittäin hyvä ja vaihtelua normaalisti lukemiini kirjoihin.

Anneli Kivelä - Katajamäki kahden vaiheilla

Kirjailija: Anneli Kivelä
Kirjan nimi: Katajamäki kahden vaiheilla
Kustantaja: Karisto
Sivumääärä: 250
Painovuosi: 2016
Arvosana: 4/5

Katajamäelle muuttaa uusi opettaja, Ainu Harjula, joka sattuu olemaan Mansikkapaikan omistajan Jyrki Salmelaisen käly. Kyläläiset ovat taas haukkana kiinnittämässä huomiota naisen yksityiselämään ja veikataan valitseeko Ainu itselleen Katajamäen vannoutuneen sinkkuopettaja Henrin vai komean ulkomaalaisen lääkärin Alin.

- Minä aloitan Katajamäellä puhtaalta pöydältä , ja sen ääreen ei miestä mahdu

Katajamäki -sarjan yhdestoista osa jatkaa mielenkiintoista tarinaa Katajamäen hahmoista. Anneli Kivelä osaa kirjoittaa niin kovin miellyttävää ja kuvaavaa tekstiä. Tässäkin kirjassa keskitytään paljon hahmojen keskinäisiin suhteisiin ja hyödyttää kovinkin, jos on perillä aiemmista tapahtumista. Se ei kuitenkaan ole pakollista, sillä kyseessä on kuitenkin suhteellisen itsenäinen tarina.

Lucy Dillon - Ikuisen onnen salaisuus

Kirjailija: Lucy Dillon
Kirjan nimi: Ikuisen onnen salaisuus (The Secret of the Happy Ever After)
Suomentanut: Ulla Lempinen
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 490
Painovuosi: 2015 (alkuperäinen teos: 2011)
Arvosana: 3/5

Michelle on muuttanut uudelle paikkakunalle aloittamaan alusta, ja on perustanut menestyvän pienen sisustuskaupan. Viereinen kirjakauppa saa lapun luukulle ja Michelle päättää tarttua toimeen ja ottaa liiketilan vastuulleen. 

Kauppaa hoitamaan päätyy Anna, joka rakastaa kirjoja yli kaiken. Työ on unelma joka käy toteen, muttamyös oiva paikka paeta äitipuolena olon ja perhe-elämän ongelmia. 

Mutta että kirjakauppa. Ihan oma kirjakauppa.

Ikuisen Onnen Salaisuus oli ihan viihdyttävää luettavaa, paikoin tosin puuduttavaa ja väsyttävää. Luinkin kirjaa yllättävän pitkään, sillä iltalukemisena kirja sai nukahtamaan väsyneen lukijan nopeasti. Se ei toki ole huono juttu, sillä liian jännittävää kirjaa ei voi iltaisin lukea. Mielenkiintoinen tarina olisi kuitenkin tarvinnut ripauksen sitä jotakin. Nykyisellään se on ihan keskinkertaista, joskin miellyttävää luettavaa.

Enni Mustonen - Ruokarouva

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Ruokarouva
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 430
Painovuosi: 2016
Arvosana: 4/5

Blogi on vihdoin herännyt koomasta. Yli vuoden kestänyt lukutauko on ollut käsittämätön. Aikaa ei ole tuntunut riittävän lukemiselle, mutta nyt olen vihdoinkin lukenut yhden kirjan (ja toinen on jo työn alla), joten eiköhän blogikin ala pikkuhiljaa heräillä. Minulla on monta kirjaa mielessäni.

Ida Eriksson on pienen tytön äiti, joka muuttaa ruotsista takaisin suomeen perustaakseen täysihoitolan. Vastoinkäymisiä tapahtuu kuten aina elämässä, mutta Ida ei luovuta ja sodan piinaamassa suomessa Ida majoittaa luokseen erilaisia ihmisiä. 

Vasta kun tuomari Thuring alkoi kysellä, miten olin ajatellut suorittaa maksun, pankissako vai ehkä käteisellä rahalla, tajusin, että tarjoukseni oli todellakin hyväksytty.

Mustonen ei petä koskaan. Mielestäni hän kuuluu suomen kirjailijoiden ykkösnimiin, ja osaa luoda lukijalle mahtavan ja todentuntuisen kosketuksen historiaan. Tarinassa tavataan tuttuja historian hahmoja, kuten Eino Leino. Uskottavalla tavalla kerrottu tarina antaa mieluisan lukuelämyksen ja pääsee jopa uniin saakka. 

Piakkoin täytyykin lukea sarjan uusin osa Ruokarouvan tytär, mutta seraava postaus käsittelee kuitenkin katajamäki sarjan uusinta kirjaa.

Carla Neggers - Talo niemellä

Kirjailija: Carla Neggers
Kirjan nimi: Talo niemellä (The Carriage House)
Suomentanut: Pasi Punnonen
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 410
Painovuosi: 2015 (alkuperäinen teos: 2001)
Arvosana: 4/5

Tess Haviland on graafinen suunnittelija joka joutuu työnsä ansiosta keskelle vanhan ränsistyneen kummitustalon omistajaksi. Nainen saa talon palkkiona tehdystö työstä Ike Granthamilta, joka katoaa pian talon luovuttamisen jälkeen. Miehestä ei kuulu mitään, mutta tämän läheiset eivät ole huolissaan sillä katoamistemppu ei ole ensimmäinen.

Tess yöpyy talossa, tutustuu naapureihin ja löytää kellarista luurangon. Onko kyseessä Iken ruumis, joku 1800 -luvun aikainen ruumis vai talon kummituksen kepponen. 

Pentuja tekevä kissa. Hämähäkinverkot. Kammottava, pimeä vanha kellari.

  Ja luuranko.

Neggers ei pettänyt tälläkään kertaa. Uuden sarjan aloitus oli mitä miellyttävin ja en malta odottaa sarjan muita osia, vaan mietin mahtavatko ne olla yhtä mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Tottakai tässäkin kirjassa, kuten melkein jokaisessa Neggersin kirjassa, on ripaus ihmissuhteita ja romantiikkaa. Mielestäni juuri oikeissa suhteissa. Tarina on tasapainossa mysteerisen luurangon ja ihmissuhteiden välillä.