maanantai 31. joulukuuta 2012

Nora Roberts - Pimeyden paheet

Kolmas osa kyseistä sarjaa, tällä kertaa päähenkilönä Althea, joka esiintyi ensimmäisessä osassa Boydin työparina.
Toinen päähenkilö on Colt, joka alkaa työskennellä Althean parina eräässä jutussa. 

Ei varmaan enää oikeastaan tarvitse edes sen kummemmin selitellä tästä kirjasta. Juoni kulkee aikalailla niin kuin yleensä. Päähenkilöt rakastuvat, nainen vastustelee ja mies saa lopulta naisen tajuamaan että tämä tarvitsee miestä. Rikos ratkaistaan ja pahikset joutuvat telkien taakse. Luettavaa kamaa niinkuin yleensä.


lauantai 29. joulukuuta 2012

Nora Roberts - Yön varjot

Yön varjot pokkari on jatkoa edelliselle Robertsin kirjalle, Yövuoro. Tällä kertaa päähenkilönä on Deborah O'Roarke, Cilla O'Roarken sisko. 

Mies oli pukeutunut kokonaan mustaan, ja tämä oli pitkä ja hoikka varjo muiden varjojen joukossa. Hän seisoi stilettiä heilutelleen narkkarin vieressä jalat levällään ja vartalo jännittyneenä. - Pysy kaukana, mies komensi, kun Deborah otti automaattisesti askeleen eteenpäin. Miehen ääni oli kuin kuiskauksen ja ärähdyksen sekoitus.

Tuttua Robertsin pokkarikirjallisuutta. Joskin tähän sekoittuu hieman ripaus yliluonnollisuutta Nemesiksen kohdalta. Ei muuten ole hankala arvata kuka on Nemesis.

On hyvin "yllättävää" että Deborahin ja Nemesiksen välille kehittyy tunteita, mutta myös Deborahin ja Gagen. (no siis nehän on sama henkilö!)

Parissa tunnissa luettavaa romanttista pääntyhjentävää tekstiä. Suosittelen jos sitä kaipaat.



torstai 27. joulukuuta 2012

Nora Roberts - Yövuoro

Tällä kertaa vuorossa on taas hyvin helposti luettavaa materiaalia. 315 sivuisen pokkarin onnistui lukemaan läpi muutamassa tunnissa.

Saat maksaa, lutka. Minä panen sinut maksamaa. Kun olen valmis, kiität minua siitä, että tapan sinut. Et unohda sitä koskaan.

Cilla O'Roarke on radiokanava KHIP:n yölähetyksen ääni. Jollakin on kuitenkin jotain häntä vastaan ja häirikköpuhelut vaihtuvat pian vaarallisemmaksi. Onneksi juuri etsivä Boyd Fletcher hälytetään paikalle.

Perus Robertsia ja laatua. Jos kaipaat sitä, niin suosittelen.


Delphine De Vigan - No ja minä

"Onko sulla röökiä?"
Tytöllä oli likaiset, armeijanvihreät housut, vanha kyynärpäistä repeytynyt pusakka ja samanlainen Bennettonin huivi kuin äidillä kaapin perällä muistona nuoruudesta.
"Sori en polta. Mutta minulla on minttupurkkaa, jos haluat."
Tyttö nyökkäsi ja ojensi kätensä, minä annoin hänelle paketin ja hän tunki sen laukkuunsa.

No ja minä kertoo tarinan kadulla asuvasta kahdeksantoista vuotiaasta No'sta ja kolmetoista vuotiaasta Lou'sta, joka päättää auttaa No'ta. Kirja ei henkilöiden iän perusteella ole kuitenkaan pelkkä nuorten kirja, vaan sen kohderyhmään kuuluvat myös aikuiset.  Kirjaa lukiessa kohtaa karun totuuden kadulla elävistä ihmisistä. Ranskassa, johon kirja sijoittuu, kaduilla elävät ihmiset ovat huolestuttavan paljon nuoria naisia.

Delphine De Vigan: "Olin kuten niin monet muutkin: välillä huomasin kodittomat, välillä en. Juuri se hätkähdytti minua: miten helposti ongelmasta tulee normaali tilanne."

Tarinassa syvennytään myös Loun perheen ongelmiin. Äiti on masentunut ja ei puhu, saatika huomioi Louta ja isä "itkee yksin huoneessa". No muuttaa kaiken, mutta onnistuu myös pilaamaan mahdollisuutensa uuteen elämään.


maanantai 24. joulukuuta 2012

Christopher Paolini - Perillinen

Saphira kohosi juuri taivaalle kilpaa  auringon kanssa, kun Eragon näki hänen selästään pohjoisessa taivaanrannassa kohoavan Helgrindin. Inhon väristys kävi hänen lävitseen, kun hän näki tuon kaukaisen kiven huipun, joka törrötti ympäröivästä maisemasta kuin rosoinen torahammas.

Näin joululahjaksi itselleni onnistuin lukemaan Perillisen loppuun ja jopa aloittamaan uuden kirjan! Aikaa siinä meni, kun välissäkin sain luettua kaksi kirjaa.

Perillinen on hyvä päätös sarjalle, joskin romantiikan nälkäisenä ihmisenä en ollut ihan tyytyväinen tiettyihin juonenkäänteisiin. Arya ja Eragon eivät päässeet yhteen, Eragonin lähdettyä pois ja Nasudan ja Murtaghin suhde ei päässyt käyntiin Murtaghin lähdettyä pois. Sukuvika tuo?

Muuten oikein mainiota luettavaa, joskin hyvin raskasta. Reilu yhdeksänsataa sivua tekstiä sisälsi paljon myös sellaista asiaa, mitkä olisi juonen kannalta ihan hyvin voinut karsia pois. Toisaalta, sitten lukija vaivaisi päätään asioilla, johon ei saa vastausta.

Viimeisessä osassa tapahtuu paljon pahaa. Onneksi kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin ja loppu on onnellinen, suurinpiirtein, jos ei muutamaa seikkaa lasketa. Kannattaa kuitenkin lukea, suosittelen!



tiistai 18. joulukuuta 2012

Tess Gerritsen - Eloonjäänyt

Sinä yönä, kun kolmetoistavuotiaan Claire Wardin oli määrä kuolla, hän seisoi Ithacassa oman huoneensa ikkunalaudalla ja mietti, hypäisikö. Kuusi metriä alempana kasvoi onnenpensaita, joiden keväinen kukinta oli päättynyt kauan sitten. Pensaat pehmentäivivät iskua, mutta luita todennäköisesti murtuisi silti.

Claire, Teddy ja Will kokivat saman kohtalon ja päätyivät samaan kouluun, mefiso seuran ylläpitämään Evensongiin. 

Joku tappoi heidän vanhempansa ja on valmis tappamaan myös heidät. Kuolinsyytutkija Maura Isles päätyy Evensongiin vierailemaan Julianin luokse. Pian kuitenkin alkaa tapahtumaan, kun puusta löydetään kuollut kukko ja kolme nukkea roikkumassa. Jonkin ajan päästä eräs koulun henkilökunnasta kuolee ja Maura alkaa olla vakuuttunut, että kyseessä ei enää olekaan mikään lasten pila.

Jane Rizzoli tuo kouluun uuden oppilaan, uusimmasta perhesurmasta selvinneen Teddyn. Tämän vanhemmat ovat kuolleet aikaisemmin ja nyt hänen kasvatusvanhempansa tapetaan. Evensong on  turvallinen ja keskellä ei mitään...Sopiva tälläiselle lapselle, Vai onko?




sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Tess Gerritsen - Vaarallinen Suojelija

Tällä kertaa näin Eragonin välissä tuli luettua nopeasti Tess Gerritsenin pokkari - Vaarallinen Suojelija.

"Vasta sillion Cathy käsitti, miten hiljaiselta talo vaikutti ja miten hän kuuli sen hiljaisuudessa omat sydämenlyöntinsä. Hän lähti huoneesta, laskeutui ullakon portaat ja meni tyhjään olohuoneeseen. Edellisen illan tuhkat olivat kekona arinassa"

Catherine Weaver törmää tiellä haavoittuneeseen mieheen ja vie tämän sairaalaan. Mies, Victor Holland, selviää ja jää velkaa Cathylle henkensä pelastamisesta.
  Victor tietää asioita ja hänellä on todisteita. Todisteita vaarallisesta tutkimuksesta ja hän ei voi luottaa keneenkään... Paitsi Cathyyn

Tällä kertaa Gerritsenin kirja oli tosiaankin pokkari ja eron kovakantisiin kirjoihin huomasi heti tarinasta ja sen kulusta. Tarina kulki nopeampaa ja pienessä määrässä sivuja ehti tapahtumaan vaikka mitä. 

Kuitenkin kirja oli lukemisen arvoinen ja yritän saada käsiini enemmän Gerritsenin pokkareita.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...