perjantai 31. tammikuuta 2014

Enni Mustonen - Hukkakauraa

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Hukkakauraa
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 200
Painovuosi: 1986
Arvosana: 3/5

Tuntuu siltä kuin säiden haltijat olisivat perusteellisesti katuneet huonoa käytöstään, silä kuukauden sadekautta seurasi viisi viikkoa kirkasta puintipoutaa. Meillä ei vielä ollut kiirettä, sillä ensin olivat vuorossa muiden syysviljat, sitten ohra ja kevätvehnä, ja vasta kun Pakkalan kauravainiot lainehtivat heleänvaaleina syystuulessa, oli aika siirtyä omille pelloille. Joka syksy olimme yhä uudelleen iloisia siitä, että vuosia sitten oli päätetty hankkia oma puimuri. Enää ei tarvinnut tuskailla viikkokausia pilviin tuijotellen, ei soitella hätääntyneitä, vetoavia tai kiukkuisia puhelinsoittoja eikä pohtia yökausia, mahtaako sovittu puimurimies tulla ajoissa tai ylipäätään ollenkaan. 

Pakkalan akat saavat täydennystä, kun Anna palaa takaisin kotiin ja valitaan kansalaisopiston käsityönopettajaksi. Itse kullakin, kunnassa tai kylässä, löytyy puoliso tai ainakin tuleva, siltä Annasta tuntuu. Kukapa annaa huolisi, hänhän on vain hukkakauraa. Käy kuitenkin niin että uusi pastori kiinnostuu Annasta ja pian pyytääkin tätä Mariakseen. Annan kun on vain vaikea alistua miehen tahtoon. 
  Kansalaisopiston käsityöpiirit saavat ihmiset liikkeelle ja Anna tutustuu uusiin ihmisiin. Vastoinkäymisiäkin tulee, kun langat katoilevat jonnekkin.

Enni Mustosen kirjojen laatu vaihtelee jonkin verran ainakin omasta mielestäni. Eikä kyse ole edes siitä, onko kirja vanhaa vai uudempaa tuotantoa. Laadun vaihtelevuuden takaa aiheen valinta ja se onko juoni (vaikkakin olisi sama kaikissa) pystytty muuttamaan tarpeeksi hyvin kirjaan sopivaksi. Hukkakauraa -kirjassa tämä on mielestäni onnistunut paremmin kuin muutamassa aikaisemmassa tarinassa.

Kirjan loppua ei kuitenkaan ole vaikea arvata. Vähänkin kirjoja lukeneet ja omia aivoja käyttävät osaavat arvata ensimmäisten lukujen perusteella kuinka kirja tulee loppumaan. Se ei kuitenkaan pilaa sitä nautintoa, mikä tulee lukiessa hyvin kirjoitettua kirjaa.




Colm Tóibín - Brooklyn

Kirjailija: Colm Tóibín
Kirjan nimi: Brooklyn
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 313
Painovuosi: 2011 (alkuperäisteos 2009)
Arvosana: 4/5

Iltayhdeksältä Elilis meni Nancy Byrnen luo ja tiesi koko ajan, ettei ollut nähnyt tarpeeksi vaivaa ulkonäkönsä eteen. Oli hän hiuksensa pessyt ja pukenut kesäleningin ylleen, mutta hän tunsi näyttävänsä nuhjuiselta ja oli jo alistunut siihen ajatukseen, että jos Nancy tanssisi useamman kuin yhden tanssin George Sheridanin kanssa, hän lähtisi yksinään kotiin. Oli hyvä ettei Rose ollut nähnyt häntä ennen lähtöä, sillä Rose olisi komentanut hänet laittamaan tukkansa paremmin, meikkaamaan vähän ja yrittämään muutenkin näyttää tyylikkäämmältä.

Eilis on nuori nainen joka matkustaa Amerikkaan, Brooklyniin töihin. Hän pääsee siellä tavarataloon kanssatyöntekijäksi ja asumaan rouva Kehoen vuokralaiseksi. Eilis tutustuu myös italialaiseen nuoreen mieheen, joka iskee tyttöön silmänsä ja eikä aikaakaan kun Eilis löytää itsensä kihloista. Kotimaasta Irlannista Eilis saa surullisia uutisia ja matkustaakin pian käymään kotona, mutta sortuu siellä seuraan, joka pian kaduttaa.

Täytyy myöntää , että pidin tästä kirjasta, vaikkakin sen sisältöä voisi kuvitella tylsäksi, sillä siinä ei oikeastaan tapahdu mitään jännittävää tai ennakoimatonta. Kuitenkin se on miellyttävää luettavaa, ehkä juuri sen tasaisuuden takia. Tekstin taitava kulku kuitenkin antaa miellyttävän tahdon lukea kirjaa. Tarinan loppu on tyhjä. Se jää auki antaen mielikuvan jatko-osasta, mutta silti ilmeisesti jatkoa ei ole tullut, eikä ole luvassakaan.

torstai 23. tammikuuta 2014

Enni Mustonen - Yksinäisten sydänten kerho

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Yksinäisten sydänten kerho
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 222
Painovuosi: 1993
Arvosana: 2/5

Hiukan jännittyneenä avasin lauantaiaamuna nilkkaan kiedotum siteen. Turvotus oli laskenut, vaikka ihoon oli jäänytkin painamia siteen ja linimentin jäljiltä. Varovasti pyöräytin nilkkaa, se ei sattunut, tuntui vain vähän jäykemmältä kuin tavallisesti. Sen sijaan matkalla vuoteesta kylpyhuoneeseen tuntui kantapäässä aristusta joka askeleella. Tuleekohan retkestä sittenkään mitään? mietin ammeen pohjala lojuessani.

Kolme naista asuvat yhdessä. Äiti, tytär ja tyttärentytär. Kun Äiti sattumien kautta joutuu napakymppiin, elämä alkaa muuttua  pikkuhiljaa paremmaksi.

Tällä kertaa kirjan päähenkilöinä ovat lähinnä kaksi naista. Äiti ja tytär. Silti kirja painottuu kuitenkin enemmän vanhemman naisen elämään ja rakkauteen, miehen kuolemaan suremiseen, pariisin matkaan ja uuteen mieheen. En oikein välittänyt kyseisestä kirjasta. Lukeminen sujui hitaasti ja mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä. Siinä ei tapahtunut oikein mitään, joka olisi jaksanut kiinnostaa.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Enni Mustonen - Vasikantanssi

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Vasikantanssi
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 206
Painovuosi: 1989
Arvosana: 3/5

Ensin en tajunnut mikä se oli. Oli yö. Kellossa välkkyi 00.30. Sitten puhelin soi uudestaan. Mitään ajattelematta kömmin olohuoneeseen ja toivoin, etteivät lapset heräisi. Vasta kun olin jo tarttunut kuulokkeeseen, pelästyin.
  - Grönholm
  - Aki täällä. Soitan puhelinkioskista. Tule päästämään sisään.
  Suussa maistuivat sapenkarvaiset sanat. En kyennyt edes sylkäisemään niitä hänen korvaansa. Paiskasin puhelimen kiinni. Muutaman sekunnin kuluttua se soi uudelleen. Tempaisin johdon seinästä ja menin nukkumaan. 

Minna on kolmen lapsen yksinhuoltaja äiti, joka asuu pääkaupunkiseudullea. Elämä ei siellä kuitenkaan suju ongelmitta, kun lasten isä, Aki, päättää palata vaikeuttamaan eloa. Myös Minnan pojan, Santun kiusaajat saavat hänet huolestumaan.
 
Myös Vasikantanssi kulkee juonessa samaa linjaa kuin aikaisemmatkin. Tosin tällä kertaa päähenkilönä on kahden lapsen äiti. Silti muutetaan maalle ja kaupunkilaisena saadaan tehdä uusia töitä onnistuen ja vähän epäonnistuen. Kirja on aikalailla keskiverto tarina, ei ehkä parasta Mustosta, mutta luettavaa silti. Keskiverto kirjallisuutta lähinnä, ainakin omasta mielestäni, vaikkakin Mustonen osaa kirjoittaa erityisen hyvin ja kuvaukset maaseudustakin osuvat.


Enni Mustonen - Saako olla muuta

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Saako olla muuta
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 180
Painovuosi: 1985
Arvosana: 4/5

Vasta kuistin portailla huomasin, että pihan toiselle puolelle varastorakennuksen eteen oli pysäköity iso pakettiauto. Varaston ovi retkotti avoinna ja joku näytti kantavan säkkejä varastosta autoon. Mies ei ollut edes vaivautunut sammuttamaan auton moottoria tai valoja. Varkaita! Hetken kurkkuani kuristi pelko, mutta sitten kimmastuin. Hävytöntä! Totta kai se tiesi, ettei talossa ollut muita kuin vanha sairas naisihminen. Siksi se niin röyhkeästi kantoi tavaroita suoraan varastosta omaan kuormaansa. Jukupliut! Tästä tehdään kyllä loppu!

Paula Sipari muuttaa Luhtipohjaan auttamaan sydänkohtauksen saaneen Ville-sedän kauppaan, sillä tämän vaimosta, Aunesta, ei ole kaupan puolelle reumansa takia. Niinpä Sirpa laittaa koko kaupan uuteen uskoon ja Osuuskaupan toimitusjohtajakin saa kokea yllätyksen pienen kyläkaupan toimivuuden suhteen. Joskaan ei ihan haluamallaan tavalla.

Saako olla muuta jatkaa oikeastaan Mustosen muiden kirjojen linjalla. Nuori nainen muuttaa kaupungista maalle -> tekee siellä töitä tai muuta ->rakastuu ->jää maalle. Toki kuvio ei tietenkään ole näin selvä, vaan mukaan mahtuu mutkia ja töyssyjä. Kirja  alussakin päästään jo näkemään kuinka helppoa on k'sittää väärin, mikäli ei tiedä kaikkea. Rosvo, pah.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Enni Mustonen - Brysselinkaalia

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Brysselinkaalia
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 256
Painovuosi: 1995
Arvosana: 3/5

Hetkessä merkillinen rauha täytti mieleni. Mikäpä tässä, vaikka olikin maanantai ja minä olin joutumassa yllättäen ylitöihin. Mitä siitä, vaikka kaupunki oli vieras, talvi ja kevät eri tahdissa kuin mihin olin tottunut. Minä olin tässä ja nyt, itseni kokoisena, itseni näköisenä. Vaaleatukkainen nuori nainen metrovaunun ikkunan kuvajaisessa näytti itselliseltä ihmiseltä.
  Hymyilin kuvajaiselleni. Hyvä, Elina, kyllä sinä jaksat!

Brysselinkaalia kertoo vastavalmistuneesta maisterista, Elinasta, joka on päässyt Brysseliin töihin. Vuoden pestin jälkeen sopimusta ei kuitenkaan uusita ja Elina suuntaa takaisin kotisuomeen. Kauaa Elina ei kotona äidin nurkissa jaksa olla ja niinpä hän lähtee setänsä ja mummonsa luokse Itä-suomeen. Siellä elina joutuu tekemään paljon muutakin, kuin keskittyä tutkimukseensa, sillä pian apua tarvitsevat Heimon lisäksi myös naapurin isäntä.

Rakastan Mustosen kirjoissa erityisesti sitä maaseudulle sijoittuvaa jatkumoa. Suurimmassa osassa kirjoja lähdetään maalle kaupungista. Toisaalta aihe käy tylsäksi, ja jokaisessa tarinassa on paljon samaa kuin edellisissä, mutta se ei haittaa, jos hakee luettavaksi vain hyvää tekstiä. Mustonen kiipeää lempikirjailijat suomessa listallani kokoajan ylemmäksi.

Michelle Willingham - Markiisin tytär

Kirjailija: Michelle Willingham
Kirjan nimi: Markiisin tytär (The Accidental Princess )
Suomentanut: Katja Erävistö
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 293
Painovuosi: 2011 (alkuperäisteos 2010)
Arvosana: 2/5

Hannah'n kurkkua kuristi, mutta hän ei sanonut mitään. Hän tuijotti listaa sumein silmin. Koskaan ennen hän ei ollut kyseenalalaistanut äitinsä määräyksiä. Jos hän ei saanut syödä makeisia, se johtui siitä, että Christine halusi, että hänellä oli erinomaiset linjat. Sehän oli rakkautta, ei kontrollointia. Vai oliko?

Hannah on markiisin tytär, jonka maine joutuu vaakalaudalle ja hänet lähetetään saksaan pakoon skandaalia. Samalla laivalla Hannah'n kanssa matkustaa luutnantti Michael Thorpe, joka on matkalla pieneen maahan, sillä hänen oletetaan olevan "kadoksissa ollut" prinssi. Hannah tuntee vetoa luutnanttiin ja toisinpäin. Voisiko Hannah naida Michaelin mikäli tämä olisi prinssi? Hovin säännöt ovat tiukemmat, kuin Hannah'n äidin listat. 

Väliluettavaksi muiden kirjojen puutteessa Markiisin tytär menettelee. Se ei kuitenkaan hetkauta millään erityisellä tavalla vaan sen lukee oikeastaan aika "turtana" ilman sen kummempia kohahduksia tai esimerkiksi naurunpyrähdyksiä.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Anna Godbersen - Illan pitkät varjot

Kirjailija: Anna Godbersen
Kirjan nimi: Illan pitkät varjot (The lucky ones )
Suomentanut: Leena Perttula
Kustantaja: Karisto
Sivumääärä: 394
Painovuosi: 2013 (alkuperäisteos 2012)
Arvosana: 4/5

"Max minä rakastan sinua", Cordelia kuuli lausuvansa. Ne eivät olleet ne sanat, jotka hän oli aikonut lausua, mutta kun hän kuuli niiden tulevan suustaan, hän miltei yllättyi, miten syvästi hän niitä tarkoitti.
  Max istui aloillaan sen verran pitkään, että Cordelia tiesi miehen kuulleen. Max ei kuitenkaan katsonut häntä silmiin. "Kiitos kyydistä", siinä kaikki, mitä mies sanoi noustessaan autosta ja lähtiessään nousemaan rinnettä tasaista vauhtia.

Illan pitkät varjot on Young Bright Things -trilogian viimeinen osa, joka  nitoo kaiken hienosti yhteen.

Kesä on vaihtumassa syksyyn ja Astrid elää onnellista elämäänsä rouva Charlie Greynä, mutta huomaa kuitenkin pian, ettei elämä viinatrokarin vaimona ole niin helppoa. Eikä aina kaunistakaan katseltavaa. Sillä kun Astrid näkee paikan päällä kuinka Charlie tappaa miehen, joka on välittänyt tälle viestin Charlien "viholliselta". Astrid tajuaa miehensä oikean luonteen. Mukaan kuvioihin astuu myös Astridin sydäntä tykyttävä mies, joka on kaikkea muuta kuin kertoo olevansa.

Cordelia pitää yllä suhdetta lentäjä Max Derbyyn, vaikka lehdet pyörittelevät valkoisen naisen suhdetta mustaan mieheen. Rakkaus voittaa sillti aina. Näin Cordelia uskoo ja lähtee huimaavalle matkalle Maxin kanssa yli valtameren.

Letty, joka on päässyt elokuvamaailman tähtien siipien suojaan, huomaa pian heidän todelliset luonteet. Toinen pettää ja toinen viettelee huvikseen. Letyn elämään kuuluu niin hyvät onnelliset ajat, kuin myös ne sydäntä särkevät ajt. Onneksi kaikki kuitenkin päättyy parhain päin.

Illan pitkät varjot oli kerrassaan paljon parempi kuin edelliset osat, ja pitkästä aikaa erinomainen sarjan päätös. Mikä olisikaan parempi tapa lopettaa tarina, kuin kääntää suhteita päälaelleen, palata rakkaan luo, ja pidättää henkilöitä viinan salakuljetuksesta. Myös kirjan viimeiset sivut olivat erinomaiset. Maxin ja Cordelian kohtalon jäädessä auki, lukija saa itse kuvitella heidät minne tahtovat. Letty pääsi elämään onnellista elämää, kuten myös Astrid.

Tapaamme vielä myös Cordelian aviomiehenkin. Kirja ei jää ilman yllätyksiä!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Victoria Connelly - Etsin sinua Mr. Darcy

Kirjailija: Victoria Connelly
Kirjan nimi: Etsin sinua Mr. Darcy (Mr. Darcy Forever )
Suomentanut: Emma Murros ja Jänis Louhivuori
Kustantaja: Minerva
Sivumääärä: 306
Painovuosi: 2013 (alkuperäisteos 2012)
Arvosana: 3/5

Sarah oli syönyt aamiaista farkuissa ja t-paidassa, mutta näytti nyt suurenmoiselta historiallisessa asussaan. Valkoinen, viininpunaisella koristeltu musliinipuku oli eleettömän tyylikäs ja juuri hänen näköisensä. Hän rakasti Austenin ajan muodin puhtaita, viehättäviä linjoja ja toivoi usein, että 2000-luvun muodissa luovuttaisiin arkisista farkuista ja lenkkareista ja palattaisiin aikaan, jolloin naiset liikkuivat sulokkaasti kauniissa mekoissaan eivätkä pelänneet ilmaista naisellisuuttaan.

Sarah ja ja Mia ovat vanhempien hylkäämät siskokset, jotka jakavat kaiken elämässään. Suurin heidän jakamansa asia on tähän mennessä ollut rakkaus Jane Austenin teoksiin, mutta pian he huomaavat, ettei kaikkea voi jakaa. Mies, joka voisi olla kummankin siskoksen Mr. Darcy, paljastuu kuitenkin kaikeksi muuksi. Seurauksena miehestä, sisarusten välit katkeavat ja he eivät tapaa toisiaan kolmeen vuoteen. 

Kolme vuotta kuluu, eivätkä Sarah ja Mia tiedä toistensa elämästään mitään, ennen kuin he tömäävät Bathissa toisiinsa Jane Austen -festivaaleilla. Bathissa tapahtuu kuitenkin paljon muutakin ja salaisuuksia paljastuu. Kummatkin siskokset kohtaavat heille tärkeitä ihmisiä, muitakin kuin toisensa.

Etsin sinua Mr. Darcy on oikea Jane Austen fanien kirja. Vaikka se on vain keskinkertainen romaani sisältäen rakkautta, Jane Austenia ja kosketusta Jane Austen -festivaalia upeiden kuvauksien kautta, on se myös lukemisen arvoinen teos. Jokainen Jane Austen fani tai vähääkään hänen kirjojaan lukenut  (myös elokuvat) hymyilee lukiessaan Bingley nimisestä koirasta.


 


perjantai 10. tammikuuta 2014

Marja-leena Tiainen - Khao Lakin Sydämet

Kirjailija: Marja-Leena Tiainen
Kirjan nimi: Khao Lakin Sydämet
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 237
Painovuosi: 3013
Arvosana: 4/5

Khao Lakin Sydämet on ehkä tähän asti parhain nuortenkirjallisuuden teos, jonka olen lukenut. Koskettavat kuvaukset päähenkilön menneestä, tsunamista ja sen jälkipuinnista onnistuu saamaan lukijan koukkuun.

Emma asetti nallen Kasperin nimen alle. Pehmolelu ei pysynyt pystyssä, vaan kellahti kerran toisensa jälkeen nurin. Lopuksi Emma antoi sen olla. 
  Vielä kaksi sydäntä. Mummi ja ukki.
  - Hyvästi, äiti, hyvästi isä ja Kasper. Hyvästi ukki ja mummi. Minä rakastan teitä aina, Emma lausui hiljaa.

Thaimaa, Khao Laki, vuonna 2004. Emma menettää perheensä, äidin, isän, pikkuveljen sekä mummin ja ukin, tsunamissa tapaninpäivänä. Emma selviää paikallisen miehen avulla, joka nostaa tämän vedestä korkealle puuhun.
   Vuosia myöhemmin Emma palaa Khao Lakiin isoäitinsä kanssa, etsiäkseen Emman pelastajan ja kiittääkseen tätä. Enää ei näy jälkiä tsunamista, muuta kuin museo ja puu, jotka muistavat menehtyneitä. Matka pitää myös sisällään uusia tuttavuuksia, vanhoja kipeitä muistoja ja perheen muistelemisen. 

En osannut odottaa lukukokemusta näin hyväksi, sillä mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän nuorten kirjat kiinnostavat. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei väliä kuinka vanha olet , lue Khao Lakin Sydämet. Toki kirja pitää sisällään tavallista teinikiukuttelua ja maailma on epäreilu asennetta, mutta hyvin hyvin vähän, ja taisi sekin olla enimmäkseen kirjan erään sivuhenkilön osalta.


torstai 9. tammikuuta 2014

Carla Neggers - Jalokiven kylmyys

Kirjailija: Carla Negges
Kirjan nimi: Jalokiven Kylmyys (Cut and Run)
Suomentanut: Eeva Koskimies
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 362
Painovuosi: 2013 (alkuperäinen teos: 1989)
Arvosana: 3/5

Juliana avasi pussin ja otti esiin raskaan esineen, joka oli kääritty haalistuneeseen punaiseen samettiin. Hetken kuluttua hän piteli kädessään isoa, kylmää kiveä. Hänen sydämensä alkoi lyödä nopeammin, ja hän kohotti katseensa enoonsa.
  - Johannes-eno, eikai tämä ole...Sano, että tämä ei ole timantti.
   Vanha mies pudisti vakavana päätään. - Sitä minä en voi sanoa, Juliana.

Tästä Carla Neggerssin kirjasta en nauttinut niin paljoa, kuin aikaisemmista. Tekstin kulku oli jotenkin hitaampaa ja tylsempää kuin yleensä, mutta laitan syyksi tietenkin sen, että tämä kyseinen kirja on Neggerssin vanhempaa tuotantoa kahdeksankymmentä luvun lopusta. Uudemmat kirjat ovat ihan eri laatua.

Juoni on selkeä. Julianan suku on varjellut maailman suurinta hiomatonta timanttia kauan. Juliana saa tuon timantin varjeltavakseen enoltaan, mutta ei saa tietää kaikkea menneisyyttä ja sitä kuinka vaarallista olisi varjella tuota timanttia. Seitsemän vuotta myöhemmin joku haluaa timantin itselleen ja Julianan suvun menneisyys paljastuu pala palalta.

Unohtamatta sitä itsestäänselvyyttä, kirjassa on mukana tietenkin mies, joka valloittaa päähenkilön sydämen, mutta en sitlti kutsuisi kirjaa mitenkään romanttiseksi kirjallisuudeksi.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Enni Mustonen - Maitotyttö

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Maitotyttö
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 192
Painovuosi: 1984
Arvosana: 4/5

Nieleskelin kyyneleitä. Ensimmäinen ajatukseni oli sännätä tieheni koko traktorista, koko talosta ja koko kylästä.  Peruutuspeilistä näin kuitenkin Joukon arvioivan katseen. Senkin kaupunkilaistyttö, se tuntui sanovan. Sisuunnuin ja tartuin uudestaan traktorin rattiin. Joukokin ryhdistäytyi ja niin aloitimme alusta. Käynnistys, pakki ja sitten ykkönen, kakkonen, kerroin. Traktori ja peräkärry vyöryivät hiljalleen keskellä koivukujaa ja minä ohjasin kiusallisen tietoisena siitä, että Jouko seurasi jokaista liikahdustani vain kymmenen sentin päästä.

Liisa Huhtila, tyttö kaupungista ja työtön ylioppilasmerkonomi löytää itsensä pienen miettimisen jälkeen maalta, Takamaan lomarenkaan lomittajana. Hommat sujuvat helposti, vaikka pieniä vastoinkäymisiä sattuu tapahtumaan. Koskivuoren agronomiemännällä ovat piikit vastakkain Liisan kanssa, kuten monen muunkin. Mäkelässä työt sujuvat erinomaisesti ja Liisa tekee lomituksen lomassa muutakin pikkuhommaa auttaakseen Mäkelän perhettä. Takalassa Liisa asuu ja työt siellä sujuvat myös hyvin. Ainoana ongelmana on tilan isännän outo käytös Liisaa kohtaan.

Taas kerran Enni Mustosen kirjan kanssa kävi niin, että siihen jäi koukkuun. Luin kyseisen kirjan puolessatoista tunnissa (yöllä köh). Juoneltaan tarina ei ole mitenkään uusi tai ihmeellinen, mutta silti se oli nautinnollista luettavaa. Sivuja kirjassa oli suhteellisen vähän, mutta teksti oli sitäkin pienempää.


Sari Luhtanen - Kaikkea Kaunista

Kirjailija: Sari Luhtanen
Kirjan nimi: Kaikkea Kaunista
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 288
Painovuosi: 2012
Arvosana: 2/5

Suljin hetkeksi silmäni ja näin meidät kahden istumassa iltaa. Iso matala pöytä, jollainen ei millään olisi mahtunut minun pieneen olohuoneeeeni, sen päällä muutama tarkoin valikoitu koriste-esine, kenties matkoiltamme tuotuja,  iso viherkasvi tuohon nurkkaan, vaalea sohva... Ai niin, mutta se koiranpentu. Ehkä iso ja mukava jollain kirjavalla kankaalla verhoiltu sohva, jossa lika ei niin näkynyt. Ja ehkä ajan myötä me ostaisimme jotain Lenen galleriasta. Ajatusleikki oli liiankin helppo, ja Aki varmasti tiesi, että kunhan saisi minut paikalle, kaikki erilaiset mahdollisuudet alkaisivat raksuttaa päässäni, ja sitten minä jo palaisin halusta muuttaa. Hänhän oli jo istuttanut kaikki nämä kuvat mieleeni.


Kaikkea kaunista on jotenkin kliseisen tyypillinen chick lit kirja. Paljon kaikkea kallista ja tyylikästä elämää kaupungissa, jossa kaikki menee upeasti ja hienosti kunnes tulee ongelmia miesten kanssa ja sitten meneekin jo kaikki pieleen. En ole ehkä kaikkein suurin chick litin ystävä, mutta eritoten tämä kirja ei minuun iskenyt. Humoristinen kirja osaa olla, mutta silti se jokin jäi puuttumaan. 

Voin kuitenkin sanoa Luhtasen olevan erinomainen kirjailija. Harva kirjailija luo sellaisen hahmon (lue: kirjan Aki), joka äsyttää lukijaa suunnattomasti. Minusta Akin itserakas tyyli ja narsistinen elämänasenne kirjan päähenkilöä Annaa kohtaan on hyvin ärsyttävä. Millainen mies kuvittelee naisen odottavan ja tekevän juuri niin kuin hän sanoo. Millainen ihminen ylipäätään voi kuvitella muiden tekevän kaiken aina juuri niin kuin tahtoo?

Suosittelisin Kaikkea Kaunista -kirjaa niille, jotka ovat aikaisemminkin pitäneet Luhtasen kirjoista. Myös niille, joihin iskee hieman pinnallinen päähenkilö, joka miettii vain sitä, kuinka upea hänen elämänsä miehen kanssa olisi, jos saa tältä kalliita lahjoja. Miten hyvältä hän näyttääkään miehen seurassa.  (no luojalle kiitos kirja ei kuitenkaan pääty mihinkään pinnalliseen parisuhteeseen, joka sisältä kytee tyytymättömyyttä)


Tuija Lehtinen - Morsiuskamari

Kirjailija: Tuija Lehtinen
Kirjan nimi: Morsiuskamari
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 268
Painovuosi: 2013
Arvosana: 3/5

Minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni, käsitin selkeästi. Nappikauppa naapureineen oli kuin  jonkin englantilaisen päivittäissaippuan miljöö, missä elämä pyöri pienissä ympyröissä. Kotona panisin Ramulle sähköpostin, jossa kysyisin suoraan, majoittaisiko hän minut siksi aikaa, kun etsisin Lontoosta töitä. Parempi tietenkin olisi, jos työpaikka olisi valmiina, kun astuisin koneesta. Ajatus piristi minua, ja lähdin sittenkin Cafe Nappikaupan kautta kotiin. 

Morsiuskamari on itsenäinen jatko-osa Nappikaupan naisiet -kirjalle. Se kertoo naisesta nimeltä Neela Naakka, joka palaa kotikaupunkiinsa ja päätyy työskentelemään vuokratuolikampaajana samalle kävelykadulle, jossa sijaitsee Ebban ja Saskian pitämä nappikauppa, nyk. Cafe Nappikauppa. Neela asettuu asumaan suutarin talon yläkertaan, niin sanottuun morsiuskamariin, jossa jokainen 2000-luvulla asunut on löytänyt itselleen sen oikean. Neelan päätä ja tekemisiä sekoittavat niin vanha tuttavamme Lurre, kuin Saskian veli ja paikallislehden kuvaaja, Tao. Oman päänvaivan aiheuttaa Neelan entinen opiskelukaveri Ramu ja tämän äiti Arja. Myös Neelan naapuriin muuttavat ulkomaalaiset saavat juorut liikeelle ja Neelan ajatukset mietteliäiksi.

Kuten myös edellinen Lehtisen kirja, oli tämäkin hieman hidaslukuinen, ainakin iltaisin lukiessa, mutta silti kuitenkin hyvä lukukokemus. Oman sisällön kirjaan toi Arjan karu kohtalo ja kysymykset tapahtuneesta. Kuka on kaiken takana, vai oliko kyseessä silkka onnettomuus jonkun juopon aikaansaannoksena.  

Kaikessa kokonaisuudessaan Morsiuskamari oli oikein miellyttävä lukukokemus.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...