Kirjan nimi: Yksinäisten sydänten kerho
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 222
Painovuosi: 1993
Arvosana: 2/5
Hiukan jännittyneenä avasin lauantaiaamuna nilkkaan kiedotum siteen. Turvotus oli laskenut, vaikka ihoon oli jäänytkin painamia siteen ja linimentin jäljiltä. Varovasti pyöräytin nilkkaa, se ei sattunut, tuntui vain vähän jäykemmältä kuin tavallisesti. Sen sijaan matkalla vuoteesta kylpyhuoneeseen tuntui kantapäässä aristusta joka askeleella. Tuleekohan retkestä sittenkään mitään? mietin ammeen pohjala lojuessani.
Kolme naista asuvat yhdessä. Äiti, tytär ja tyttärentytär. Kun Äiti sattumien kautta joutuu napakymppiin, elämä alkaa muuttua pikkuhiljaa paremmaksi.
Tällä kertaa kirjan päähenkilöinä ovat lähinnä kaksi naista. Äiti ja tytär. Silti kirja painottuu kuitenkin enemmän vanhemman naisen elämään ja rakkauteen, miehen kuolemaan suremiseen, pariisin matkaan ja uuteen mieheen. En oikein välittänyt kyseisestä kirjasta. Lukeminen sujui hitaasti ja mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä. Siinä ei tapahtunut oikein mitään, joka olisi jaksanut kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti