Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Paimentyttö
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 363
Painovuosi: 2013
Arvosana: 4/5
Syrjästäkatsojan tarinoita 1
Tohtorin mielestä oli ihme, etten ollut taittanut niskaani ja kuollut saman tien. Olin lyönyt pääni johonkin jäämurikkaan niin, että taju oli mennyt ja takaraivosta valui veri. Vasen jalka oli poikki ainakin kahdesta kohdasta ja käsivarsio yhdestä. Kylkiluistani, selkärangastani ja sisuskaluistani ei tohtori ollut osannut sanoa mitään varmaa, mutta arveli, että jos jäisin henkiin, olisin raajarikko koko loppuelämäni.
Ida on pieni tyttö, joka jää orvoksi äitinsä kuoltua ja pääsee töihin navettapiiaksi kartanoon. Kartanon karjakkoneiti ottaa tytön hoiviinsa ja opettaa tämän mm. lukemaan ja kirjoittamaan ruotsia. Elämä ei kuitenkaan mamsellin alaisuudessa ole helppoa, eikä muut navettapiiat Idalle enää juttele.
Kohtalokas onnettomuus kuitenkin kääntää Idan tulevaisuuden pääelleen ja tämä pääsee toipumaan ja pian myös töihin Zacharias Topeliusksen Villa Björkuddeniin (Koivuniemen tilalle) Irene mamsellin alaisuuteen. Siellä pikku Ida kokee ja oppii kaikenlaista elämästä ja saa hyvän ystävän Topeliuksen tyttärentyttärestä.
Tämä kirja ei ollut mikään harkittu lukukokemus ainakaan ihan vielä, sillä tarkoitukseni oli lainata se myöhemmin ensi vuoden puolella kirjastosta, mutta äiti sattui saamaan sen joululahjaksi veljeltäni (osaan äidin kirjamaun erittäin hyvin), joten ajattelin lukea kirjan nopeaa, ennen Vaasaan lähtöä.
"Paimentyttö" kirjan nimenä oli jokseenkin hämäävä, sillä Ida ei ollut muuta kuin kirjan alussa paimentyttönä. Siitä eteenpäin hän "vaihtoi ammattia" pariin kertaan. Lukukokemukseen asia ei kuitenkaan sen suuremmin vaikuttanut. Nautin lukuhetkestä erittäin paljon ja aion lukea myös sarjan seuraavat osat, kunhan ne ilmestyvät.
Ps. uuden vuoden kunniaksi aion tehdä blogiin uudistuksia. Kaksi uudistusta löytyy jo kirjan infosta, mihin olen lisännyt painovuoden ja arvosanan.