tiistai 31. joulukuuta 2013

vuosi 2013

Taas on yksi vuosi takana ja aika tehdä pieni katsaus kuluneeseen vuoteen tämän blogin kohdalta. 

  • Olen lukenut vuoden 2013 aikana 80 kirjaa, joka tekee  n. 0,22 kirjaa päivässä ja 1,54 kirjaa viikossa.
  • Luettuja sivuja minulle on vuoden aikana kertynyt hieman yli  26 000 sivua.
  • Tällä kertaa luetuimman kirjailijan paikalla seisoo kaksi, Enni Mustonen ja Nora Roberts
    12
    kirjalla.
  • Kunnostauduin tänä vuonna myös oikein hienosti kotimaisen kirjallisuuden lukemisen kohdalla.  Mustosen lisäksi olen lukenut Tuija Lehtistä, Maria Orkomaa, Marja-Leena Tiaista ja Sari Luhtasta. Orkoma, Tiainen ja Luhtanen ovat tosin tähän asti vain yhdellä kirjalla mukana.  
  • Olen myös lukenut paljon sellaisia kirjoja, mitä olen kauan miettinyt, mutten ole saanut aikaiseksi.

  • Aktiivisin kuukausi oli marraskuu 12 kirjalla, mutta joulukuu on hyvin toisena 10 kirjalla.


Lähde: We Heart It
Lähde: We Hear It

maanantai 30. joulukuuta 2013

Nora Roberts - Yhdellä ehdolla

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Yhdellä ehdolla (A Will and Way )
Suomentanut: Eeva Koskimies
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 315
Painovuosi: 2013
Arvosana: 3/5

-Herra McVie kirjoitti tämän osan testamentistaan omin sanoin, kuivakka lakimies jatkoi. Hän oli hetken hiljaa, joko antaakseen pontta seuraaville sanoilleen tai kerätäkseen rohkeutta.  - Pandora McVielle ja Michael Donahuelle, jotka ovat tuottaneet elämänasenteellaan minulle enemmän iloa kuin kukaan muu tässä perheessä, jätän koko omaisuuteni. Jakakaa se ja nauttikaa siitä.

Pandora ja Michael ovat serkuksia. Nimellisesti, eivät biologisesti. He eivät kuitenkaan tule toimeen keskenään ollenkaan. Kun heidän rakas sukulainen kuolee ja jättää koko omaisuutensa heille, sillä ehdolla, että nämä asuisivat kartanossa puoli vuotta yhdessä, tulee ratkaisu olemaan vaikea. Pandora ei halua kartanon tai omaisuuden menevän kauhealle suvulle,vaikkei itse välittäisi koko perinnöstä,  sillä tietää ettei Jolly-eno halunnut antaa kartanoa kellekkään muulle kuin heille kahdelle. Michaelille asia taas on päivän selvä. Hän asuisi kartanossa, vaikka sitten täytyisi kestää ärsyttävää, mutta jollain tavalla kiehtovaa Pandoraa.
  Vielä kun soppaan lisätään joku hullu sukulainen, joka haluaa pilata perinnön saannin, on tarinan juoni kasassa.

Luin tämän kirjan muutamassa tunnissa. Kerrankin kyseessä oli kirja, josta ei voinut arvata kaikkea tulevaa. Toki peruskuvio oli selvä: Pandora ja Michael rakastuvat ja asuvat kartanossa jne. Mutta kuka oikein onkaan kaiken harmin takana? Onko se rikas setä, tyhmä ja kaiken kalliin perään oleva serkku vai joku muu?


PS. Laitoin kirjan tietoihin julkaisuvuoden 2013, vaikka kirjan tiedoissa luki 2014, sillä mielestäni vielä on vuosi 2013 ja kirja on tullut harlequin kirjojen tilaajille (siskolleni) joulukuussa.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Tuija Lehtinen - Kolme miestä netissä

Kirjailija: Tuija Lehtinen
Kirjan nimi: Kolme miestä netissä
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 317
Painovuosi: 2010
Arvosana: 3/5

Reetta ei ollut koskaan halunnut, että häntä kutsuttiin äidiksi. Hän ei ollut vastannut, kun olimme pieninä huudelleet häntä ä:llä alkavilla sanoilla. Äiskä, äityli, äitee ja ämmä eivät olleet herättäneet hänessä minkäänlaisia reaktioita mutsista ja mudeista puhumattakaan. Isät taas olivat olleet meille yhteisiä isiä ja isukkeja, he olivat vastanneet vaikka huutaja ei olisi ollutkaan oma jälkeläinen. Oli ollut luontevaa käyttää yleisnimitystä kaikista. Hyvä, että oman isän nimen edes oli muistanut silloin pienenä. 

Saimi Runolinnan elämä uudistuu, kun asunto menee remonttiin ja hän joutuu muuttamaan pois.  Väliaikainen asumus löytyy siirtolapuutarhasta Reetta -äidin työtoverin, Rositan, mökistä. Naapureina hyörivät outoja nauksautteluja päästävä Talikka, mutahteleva ja äkäinen Rokka, utelias Minni lapsineen ja monia muita outoja henkilöitä. Siskopuoliensa, naapuriensa, äidinsä, Rositan ja Lennin keskeyttävien visiittien tai puhelujen keskellä Saimi yrittää saada monta vuotta kesken olleen gradunsa valmiiksi. Gradu keskittyy Tuija Tiaisen Tara-nuortenkirjoihin, joista Saimi nuorena piti ja rakasti. Nyttemmin Saimi huomaa inhottavia piirteitä Taran äidissä, jotka muistuttavat Reettaa.

En niin kauheasti välittäny Kolme miestä netissä -kirjasta. Se oli oikein mukavaa luettavaa, mutta välillä erittäin hidasta sellaista, varsinkin kun kirjaa luki oltaisin ennen nukkumaan menoa. Olisi ehkä kannattanut lukea kirja reippaasti päivällä, mutta aina ei voi keretä, kun on paljon muutakin tekemistä (niin kuin mitä?). Ja oikeastaan luin tämän kyseisen kirjan jo ennen Enni Mustosen Paimentyttöä, vaikka postaus tuleekin näin jälkeenpäin.



Enni Mustonen - Paimentyttö

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Paimentyttö
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 363
Painovuosi: 2013
Arvosana: 4/5


Syrjästäkatsojan tarinoita 1

Tohtorin mielestä oli ihme, etten ollut taittanut niskaani ja kuollut saman tien. Olin lyönyt pääni johonkin jäämurikkaan niin, että taju oli mennyt ja takaraivosta valui veri. Vasen jalka oli poikki ainakin kahdesta kohdasta ja käsivarsio yhdestä. Kylkiluistani, selkärangastani ja sisuskaluistani ei tohtori ollut osannut sanoa mitään varmaa, mutta arveli, että jos jäisin henkiin, olisin raajarikko koko loppuelämäni.

Ida on pieni tyttö, joka jää orvoksi äitinsä kuoltua ja pääsee töihin navettapiiaksi kartanoon. Kartanon karjakkoneiti ottaa tytön hoiviinsa ja opettaa tämän mm. lukemaan ja kirjoittamaan ruotsia. Elämä ei kuitenkaan mamsellin alaisuudessa ole helppoa, eikä muut navettapiiat Idalle enää juttele. 
  Kohtalokas onnettomuus kuitenkin kääntää Idan tulevaisuuden pääelleen ja tämä pääsee toipumaan ja pian myös töihin Zacharias Topeliusksen Villa Björkuddeniin (Koivuniemen tilalle) Irene mamsellin alaisuuteen. Siellä pikku Ida kokee ja oppii kaikenlaista elämästä ja saa hyvän ystävän Topeliuksen tyttärentyttärestä.

Tämä kirja ei ollut mikään harkittu lukukokemus ainakaan ihan vielä, sillä tarkoitukseni oli lainata se myöhemmin ensi vuoden puolella kirjastosta, mutta äiti sattui saamaan sen joululahjaksi veljeltäni (osaan äidin kirjamaun erittäin hyvin), joten ajattelin lukea kirjan nopeaa, ennen Vaasaan lähtöä. 

"Paimentyttö" kirjan nimenä oli jokseenkin hämäävä, sillä Ida ei ollut muuta kuin kirjan alussa paimentyttönä. Siitä eteenpäin hän "vaihtoi ammattia" pariin kertaan. Lukukokemukseen asia ei kuitenkaan sen suuremmin vaikuttanut. Nautin lukuhetkestä erittäin paljon ja aion lukea myös sarjan seuraavat osat, kunhan ne ilmestyvät.

Ps. uuden vuoden kunniaksi aion tehdä blogiin uudistuksia. Kaksi uudistusta löytyy jo kirjan infosta, mihin olen lisännyt painovuoden ja arvosanan.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Nora Roberts - Alex Vakuuttuu

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Alex vakuuttuu (Convincing Alex)
Suomentanut: Marjut Särkkälä
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 315

Hymykuoppa ilmestyi Bessin poskeen. - Mitä tahansa ihmisen sisällä onkin, hyvää tai pahaa, sen täytyy päästä ulos, tai kansi räjähtää. Bess elehti vilkkaasti, ja hänen sormensa melkein sipaisivat Alexin niskaa. Alex huomasi, että nainen puhui käsillään, silmillään ja koko vartalollaan. Bess ei yksinkertaisesti tiennyt, kuinka istua rauhallisesti paikoillaan.

Alex on poliisi joka pidättää Bessin itsensä myymisestä. Bess tosin ei ole  missään vaiheessa myynyt itseään, sillä hän on tehnyt taustatutkimusta saippuasarjansa käsikirjoitusta varten. Alex huomaa välittävänsä Bessistä ja Bess Alexista, vaikkei olekaan varma kuinka kauan tämä suhde kestää.

Ei mitenkään erikoinen tarina. Myös kirjan nimi (varsinkin suomennos) on ollut mielestäni yksi ärsyttävimmistä kirjan nimistä ikinä. Alex vakuuttuu... Nimen perusteella en ainakaan koskaan valitsisi kirjaa luettavaksi.

Luin kyseisen kirjan toisen tai kolmannen kerran. Kirja ei ole hyvä tai mielenkiintoinen, mutta näin kirjojenpuutteessa sen lukee kyllä uudestaan. Ehkä taas joskus luen sen vuoden tai kahden päästä, sillä uskoakseni en enää silloin muista mitä kirjassa tapahtuu.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Nicola Cornick - Haluttu

Kirjailija: Nicola Cornick
Kirjan nimi: Haluttu (Desired)
Suomentanut: Virpi Kuusela
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 329

Hän tarvitsisi nimellisavioliiton riittävän vaikutusvaltaisen miehen kanssa. Hän tarvitsisi vahvan miehen, joka voisi toimittaa Corwenin matkoihinsa ja  suojella nimellään sekä Tessiä että hänen lapsipuoliaan. Kun hän olisi jälleen kunnialllisesti naimisissa, hänen olisi ryhdyttävä luomaan itselleen nimeä siveellisenä rouvana. Ei enää kiipeilemistää ilotalon ikkunoista. Ei enää uhkapeliä. Ei enää Jupiter-kerhoa. 
   Ei enää satiirisia pilapiirroksia. 

Haluttu on  skandaalikäryä -sarjan viides osa. Tyyliltään ja idealtaan samanlainen kuin muutkin sarjan kirjat, tai mikä tahansa harlequinin julkaisema. Nainen saa miehensä tai toisinpäin. 

tiistai 17. joulukuuta 2013

Enni Mustonen - Kultarikko

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Kultarikko
Kustantaja: Otava
Sivumääärä:415 (isotekstinen)

En tiedä, kuinka kauan seisoin siinä lasioven ääressä katsomassa taivaalla leikkiviä valoja. Hetken näytti siltä, kuin ne voimistuisivat. Valkoisen, vihreän ja sinisen seassa saattoi erottaa myös häivähdyksen punaista. Vasta kun revontulet hiipuivat kokonaan ja taivaalla näkyi enää tähtiä, tajusin, että varpaitani paleli.

Kultarikko on pohjantuulen tarinoita -sarjan kolmas ja  viimeinen osa, jonka sain vihdoin ja vihdoin kirjastosta käsiini. Luin sen tosin isotekstisenä, sillä se oli ainoa versio saatavilla tällä hetkellä.

Tämän kirjan päähenkilö on Eliisan tytär, Heidi, joka matkustaa suomeen ämmiänsä Annikkia hoitamaan tämän toipuessa auto-onnettomuudesta. 

Mielestäni tämä päätti sarjan mieluisasti. Jokaisen naisen elämä kulki ratojaan ja tämä viimeinen osa kertoi myös paljon Eliisasta ja Annikista sellaista, mitä tapahtui kirjojen jälkeen. mm. Eliisa on eronnut miehestään ja ei enää työskentele sairaalassa.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Nicola Cornick - Kielletty

Kirjailija: Nicola Cornick
Kirjan nimi: Kielletty (Forbidden)
Suomentanut: Virpi Kuusela
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 346

Margery oli ehdottanut, että he menisivät päivälliselle Vanne ja rypäleet -kapakkaan. Se oli maantierosvojen ja muiden rikollisten kantapaikka, kuten Henry oli huomauttanut. Margery oli valinnut sen hyvän ruoan vuoksi, ja koska hänet tunnettiin siellä.

Margery Mallon on tavallinen palvelustyttö joka on palvellut monen skandaalikäryistä seurapiirinaista. Nyt kuitenkin Margerystä itsestään paljastuu oikea skandaali, sillä hän on oikeasti kauan kadoksissa ollut Englannin rikkain perijätär, Lady Marguerite Templemore.

Lordi Wardeaux, eli tuttavallisemmin Henry, oli ennen Lady Margueriten löytymistä Templemoren perijä.  Nyt Henryn taytyy astua sivuun ja opettaa Margueritelle kaiken mitä tämän kuuluu tietää. Henrylle se on kuitenkin vaikeaa, sillä Lady Marguerite on hänelle kuin kielletty hedelmä.

Kielletty on skandaalikäryä -sarjan  kuudes osa. Olen lukenut kys. sarjaa vähän oudossa järjestyksessä muutenkin, sillä ensimmäiseksi olen lukenut neljännen osan, nyt tämän kuudennen ja tällä hetkellä on viides osa menossa. Kolme ensimmäistä on jäänyt minulta kokonaan lukematta ja en todennäköisesti tule koskaan lukemaan niitä mikäli en saa niitä jostain käsiini. 

torstai 12. joulukuuta 2013

Brenda Joyce - Yön Kiihkeä Hehku

Kirjailija: Brenda Joyce
Kirjan nimi: Yön kiihkeä hehku (The Perfect Bride)
Suomentanut: Virpi Kuusela
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 377

Kaksisataakaksikymmentäkahdeksan kosijaa, hän ajatteli. Luoja paratkoon, miten hän selviäisi siitä, saati sitten pystyisi ajattelemaan.

de Warrennen perheen tarina jatkuu. Tällä kertaa pääosassa tarinassa on Rex de Warrenne, erakko joka ei välitä kaupungista, seurapiireistä tai siitä mitä juorut hänestä kertovat. Ja juoruja liikkuu paljon...

Kun kyseessä on Harlequin Silk kirja, ei voi odottaa mitään erityisen mutkikasta tai vaikeaselkoista tarinaa. Jokseenkin hyvin ärsyttäviä henkilöhahmoja tai juonenkäänteitä voi tulla vastaan. Itseäni ärsytti erityisen paljon Blanchen kohtausten tiheä tahti ja tarinan keskittyminen melkeinpä kokonaan niihin. Muuten  ihan mieluinen tarina luettavaksi illassa, kun ei saanut nukutuksikaan



Sara Shepard - Valehtelevat Viettelijät: Tappava

Kirjailija: Sara Shepard
Kirjan nimi: Valehtelevat Viettelijät: Tappava (Killer)
Suomentanut: Sirpa Parviainen
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 327

Ehkäpä Arian ei olisi kuitenkaan pitänyt unohtaa niin nopeasti. Ehkä hänen olisi pitänyt ottaa laatikko alas hyllyltä, avata sen kansi ja tarkastella huolellisesti Alin kadonnutta lipunpalaa. Tämä oli sentään Rosewood, ja kaikella oli merkityksensä. Mitä Aria olisi saattanut löytää siitä lipunkappaleesta, olisi ehkä antanut hänelle vinkin tulevasta. Jostakin, mikä oli näkyvissä Alin ei niin kovin kaukaisessakaan tulevaisuudessa.
  Hänen murhastaan.

Tappava  jatkaa oikeastaan melkein samoja asioita mitä edelleninen osa käsitteli. Vielä pyöritellään lipunpalasia mielessä ja Ianin katoaminen saa tytöt varpailleen. Paljastuu kuitenkin paljon uutta asiaa. Spencer tapaa äitinsä, joka osoittautuu virheeksi, Aria paljastaa muille varastaneensa Alin lipunpalan, Ian paljastaa ketkä tahtovat hänelle pahaa ja Emily löytää Radleyn avajaisissa entisen potilastietokannan. Kirjan loppu oli kuitenkin odotettavin hetki kirjassa, sillä tv-sarjassa se on tapahtunut jo aikoja sitten. Kuka onkaan pulassa ja paljastaa  kasvonsa ystävyksille?

Kirjasarja kulkee mielestäni vähän turhan hitaasti. Tappava on kuitenkin jo kuudes osa Valehtelevat viettelijät -sarjaa, eikä tapahtumissa olla päästy kovin pitkälle. Kirjoja on tähän mennessä ilmestynyt jo seitsemäntoista (viisitoista + kaksi syventävää kirjaa), joten voin vain kuvitella, kuinka hitaasti tapahtumat etenevät.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Haruki Murakami - Norwegian Wood

Kirjailija: Haruki Murakami
Kirjan nimi: Norwegian Wood (Noruwei no mori)
Kustantaja: Tammi
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Sivumääärä: 437

Naoko oli sohvalla lukemassa kirjaa. Hän istui jalat ristissä ja piti kättä ohimollaan. Näytti melkein siltä, kuin han olisi koskettanut ja tutkiskellut jokaista sanaa, joka meni päähän. Kattoon alkoi ripotella sadepisaroita. Lampun valo sulki Naokon sisäänsä ja leijaili hänen ympärillään kuin hieno tomu. Juteltuani pitkään Reikon kanssa näin Naokon nuoruuden aivan uusin silmin.

Jollet ole vielä lukenut Haruki Murakamin Norwegian Woodia, tee se nyt. Itseltäni meni reilu vuosi, ennen kuin sain aikaiseksi varata kirjan ja lukea sen ja toivoinkin, että olisin lukenut sen jo aikaisemmin. Toisaalta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Watanabe on nuori mies, joka menettää parhaan ystävänsä ja on sen jälkeen yksin ilman ketään jolle purkaa tunteitaan. Hän opiskelee Tokiossa ja tapaa eräänä päivänä metrossa Naokon. He keskustelevat ja kävelevät. Suurimmaksi osaksi kävelevät. He huomaavat pian tapaavansa useinkin. Naoko kuitenkin jossain vaiheessa "katoaa" ja ilmoittaa myöhemmin olevansa parantolassa. Hänen mielensä ei ole kestänyt kaikkia vaikeuksia ja hän koki parhaaksi lähteä parantolaan elämään rauhassa. Watanabe tutustuu sillä välin Midoriin ja ystävystyy tämän kanssa. Tosin Midori antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut tästä enemmänkin kuin ystävänä, vaikka hänellä on jo poikaystävä. Watanabe kuitenkin tahtoo pysyä ystävinä sillä Naoko on hänelle rakas ja hän toivoo Naokon palaavan pian.

Naoko ei kuitenkaan palaa, eikä kaikki mene niin kuin Watanabe on suunnitellut.Midori, Naoko ja tämän huonetoveri Reiko ja Watanaben uusi ystävä Nagasawa ovat hyvin keskeisiä Watanaben elämässä. Mitä tapahtuu kun Nagasawa lähtee ja Naoko ei palaa parantolasta?

lauantai 30. marraskuuta 2013

Becca Fitzpatrick - Loppusoitto

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Loppusoitto (Finale)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Pirjo Ruti
Sivumääärä: 342

Miten minä voisin kertoa Marcielle, että puhdasveriset nefilit, kuten hänen vanhempansa, onnistuvat harvoin saamaan lapsia, ja kun niin tapahtui, jälkeläiset olivat heikkoja ja sairaita, ja Hankin muutamat viime sanat olivat sisätäneet surullisen totuuden, että kaiken todennäköisyyden mukaan Marcie ei eläisi enää pitkään?
   Lyhyesti sanottuna en mitenkään.

Loppusoitto on Hush Hush -sarjan viimeinen osa ja lopettaa sarjan, ihme kyllä, erittäin hyvin. Olisin voinut kuvitella, että tämäkin tarina jää inhottavasti joistakin kohtaa auki, mutta kirja antoi jokaiselle kysymykselle vastauksen.  Kaikki kääntyy lopulta hyvin, tietysti vain joidenkin kohdalta. Lopputaistelu nefilien ja kuolleiden enkelien välillä käydään, nefileistä löytyy petturi ja arkkienkeli palkitsee Noran.

Sanon vain, että jos tästä tehdään joskus elokuva, toivon ettei sitä pilata, kuten suurimpaa osaa elokuvista.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Parittomat

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Parittomat
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 247

Kesti pitkään, ennen kuin jouduin jälleen Petäjäniemen isännän kanssa silmätyksin. Tottakai olin heti katsastuskonttorissa käytyäni yrittänyt soittaa Tommi Saariselle, mutta kun soitto kääntyi samantien vastaajaan, tyydyin lähettämään tekstiviestin, että volkkari oli katsastettu ja jälleen liikenteessä ja vakuutuksessa. Vastausta ei tietenkään kuulunut enkä oikeastaan sitä odottanutkaan.

Noniin. Nyt hypättiin pois historiallisesta kirjallisuudesta ja palattiin 2000-luvulle. Annan ja Hilman jälkeläiset kohtaavat Janakkalassa. Sarjan viimeinen kirja, Sidotut, on edeltäjiään huomattavasti "romanttisempi" (siis ei yhtään enempää kuin muut mustosen kirjat) ja kertoo rauhallisesta elämästä kera Petääjäniemen isännän ex-vaimon, vihaisen kunnan terveystarkastajan ja nenänsä joka asiaan työntävien ihmisten kanssa. 

Salla Hartikainen, Fanni Backmanin luokse asettunut argonomi, joka palkataan paikalliseksi luomutarkastajaksi muutamaksi viikoksi, on sukua Hilma-Maria Rantamäelle ja Tommi Saarinen taas, Petäjäniemen isäntänä, on sukua Anna Sofia Weckamanille

Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Sidotut

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Sidotut
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 328

Kirkkaassa päivänvalossa avioerokysymys osoittautui paljon visaisemmaksi kuin olin kuvitellutkaan. Ensinnäkään en tuntenut muita juristeja kuin Joonaksen, joka oli hoitanut vuosikymmeniä sekä Augusta-tädin että minun asioitani. En myöskään tiennyt, keneltä olisin kysynyt sopivaa asianajajaa paljastamatta mihin sitä tarvitsin.

Hilman ja perheen elämä Amerikassa ei ole ruusuilla tanssimista, sillä Voitto loukkaa kätensä pahasti ja joutuu jäämään pois töistä. Pian myös Veikko irtisanoo itsensä liian vaarallisen työn takia. Uusia töitä on hankala saada. Eikä kaikki hyvin mene sittenkään, kun Veikko pääsee uudelleen töihin. Lopulta käy niin, että Hilma perhe palaa suomeen yksi henkilö pienempänä.

Anna on sillä välin mennyt naimisiin tuomari Joonas Weckmanin kanssa. Liitto on kuitenkin enemmän järki- kuin rakkausavioliitto. Eikä sitä järkeäkään siitä lopuksi löydy yhtään enempää kuin virheessä olisikaan. Anna alkaa puuhata avioeroa, mutta kuten arvattavissa, tuomari halvaantuu ja Anna joutuu jäämään tämän rinnalle hoivaamaan häntä.

Sidotut on sarjan toiseksiviimeinen osa, mutta viimeinen Hilman ja Annan tarinaa kertova kirja. Olisin kyllä kaivannut hieman selkeämmän lopun, sillä huomasin seuraavaa kirjaa aloittaessa, etten tiennyt miten henkilöhistoriat nyt menivät kenenkin kohdalla, vaikka oli kirjan alussa selitetty.

 

torstai 21. marraskuuta 2013

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita: Lipunkantajat

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Lipunkantajat
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 235

   - Hilma! Miinan hätääntynyt ääni kuului oven lävitse.  - Anna-neiti valuu verta!
   Hetkessä olin jalkeilla. Ei siinä ehtinyt muuta kuin kiskoa kengät paljaisiin jalkoihin ja viskata huovan hartioille. Ryntäsin Hilman Miinan ohi portaita alas ja pihan poikki kyökin ovesta sisään. Augusta-neiti nojasi tukka hassallaan ruokasalin ovenpieleen ja takertui minuun kuin hukkuva.
   - Anna kuolee, hän kuiskasi vapisevalla vanhan naisen äänellä. - Auta, Hilma!

Anna-neiti rakastuu varattuun mieheen ja tulee raskaaksi. Hilman pitää valita kahden miehen väliltä. Kummatkin naiset kiertävät vaalikampanjan merkeissä ja yllätyksekseen tulevat valituksi eduskuntaan.

Lipunkantajat oli edellistä osaa mielenkiintoisempi sisällöltään ja sen jaksoi lukea nopeampaa. Tässä kirjassa eletään tuhatyhdeksänsataa luvun alkua, kun naisille myönnettiin äänioikeus ja naisia valittiin eduskuntaan. Vielä on kyseisestä sarjasta jäljellä kaksi kirjaa. Tai itseasiassa yksi ja kaksi kolmasosaa.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Mustasukkaiset

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Mustasukkaiset
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 220

Sen verran kumminkin rohkaistuin, että seuraavana iltana puhuin Veikolle suoraan aikovani ottaa eron Artturista. Liikutti vähän, kun toinen tuli siitä niin iloiseksi, pyyhki silmiäänkin ja sanoi, että oli toivonut niin hartaasti muttei ollut halunnut ruveta minua painamaan sen eroasian kanssa.

Järjen ja tunteen tarinoita osa kaksi. Hilma on naimisissa Artturin kanssa ja elää tämän kanssa Augusta- ja Anna-neidin omistamassa mökissä. Kaikki vaan ei kuitenkaan mene mitenkään hienosti ja hyvin, sillä Artturi juo ja on poissa kotoa.

Anna taas opettaa koulussa saksaa ja häärää kaiken muunkin kimpussa  paljon.

Toinen osa ei kauheasti säväyttänyt, mutta jatkan silti sarjan lukemista, sillä ei se silti mikään huono ole.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Yllätysperintö

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Yllätysperintö
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 271

Äidin äänestä kuuli heti, että jotakin okauheaa oli tapahtunut.
  - Odota, tää kuuluu vähän huonosti, kulin itseni sanovan vaikka kuristava tunne oli levinnyt jo sydänalaan. Parin askeleen päässä oli parkkihallin portaikkoon johtava ovi. Hädintuskin ennätin sen taakse, kun äiti oli jo kertonut kaiken.
  Matti oli kuollut.

Anna on graduaan vaille valmis agronomi joka päätyy takaisin kotitilalle pitämään kaikkea pystyssä, kun veli kuolee äkillisesti auto-onnettomuudessa. Onneksi tilalla auttavat niin sähkömies/lypsykoneen asentaja Harri kuin naapuritilan isäntä Ilkkakin. Matin leskestä, Marjutista ei ole hyötyä tilalle, sillä tämä hädintuskin nousee sängystä ylös. Annalle jää navettatöiden lisäksi myös osaksi kummityttönsä Sannan hoitaminen joka yllättäen kattaa myös naapuritilan ilkan tyttären Jenninkin.

Yllätysperintö ei ollut yllätys ollenkaan. Koko kirjan tapahtumat saattoi ennustaa sitä mukaan kun kirjaa luki. Toisaalta, mukava tälläisiäkin kirjoja on välillä lukea, kun yhdessä vaiheessa tuli luettua niin paljon jännitystä.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Tunteiden lukukausi

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Tunteiden lukukausi
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 280

Raija tuli juuri kahvinkeitintä täyttämästä, kun ilmestyimme rinnatusten hänen ovelleen.
  - Elina on juuri sanoutunut irti, Tapio sanoi soinnuttomasti eikä katsonut meihin kumpaankaan.
  - Voisitko laittaa paperit kuntoon.
    -Lähden huomenna kaupungista, sanoin Raijalle.

Tunteiden lukukausi ei todellakaan ole mikään romanttinen lässy kirja, vaikka niin voisi nimestä ja kannsesta kuvitella. Romanttisenpaakin tekstiä on tullut luettua ja tämä ei tosiaankaan kuulu siihen kastiin.

Elina on kolmekymppinen opettaja joka jättää työnsä Vantaalla ja muuttaa Etelä-Savoon, pieneen maaseutukylään opettajaksi. Elinan päätöstä edesauttaa tämän vanhempi sisko, joka kertoo kylän koulun tarvitsevan uutta opettajaa, sillä rehtorin vaimo ei ollut sovelias siihen työhön.
   Elina siis muuttaa ja saa uuden työn uudesta koulussa.  Hän joutuu kohtaamaan huono kohtelua rehtorilta ja tämän tyttäreltä. Hulluiksi eräskin sitä perhettä kutsui...
   Elina löytää myös miesystäväkseen koulutoimenjohtajan, mutta hän ei taida olla se oikea.

On kuitenkin sanottava, ettei tämä ehkä parasta luettavaa ollut. Nopeaa kylläkin, mutta tasaista ja ei niin tunteita herättävää. Olisin myös kaivannut murretta tekstiin, sillä olihan kuitenkin kyse Etelä-Savosta, missä kaikki tapahtui.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Nimettömät

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Nimettömät
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 253

Eihän tämä sen isompi huone ollut, mutta oli siinä sentään kakluuni ja ikkuna ja kunnolliset hirsiseinät. Samasta portaasta mentiin moneen asuntoon ja yhdet raput vei vielä yläkertaan.
  - Kyllä tähän kaksi mahtuu, Artturi sanoi ja katsoi minuun pää vähän vinossa.
  - Keväällä pitäis mahtua kolme, minä kuiskasin ja menin ikkunan ääreen. Koivu kasvoi ikkunan edessä, iso riippakoivu jossa oli vahvat oksat. 
  Äkkiä artturin kädet kiertyivät ympärilleni ja huulet painuivat kaulaani vasten.
  - Voi sitä mammaa, mies kuiskasi korvaani. - Pikkuista, pikkuista mammaa.
   Silloin minulta vasta pääsi se kauan kaivattu itku. 

Ajattelin aloittaa uuden sarjan Mustoselta. Järjen ja tunteen tarinoita sisältää neljä eri kirjaa. Ensimmäinen, Nimettömät kertoo Hilmasta, joka tulee piiaksi Augusta neidin taloon Helsinkiin ja Anna Sofiasta joka muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja samaan talouteen tätinsä Augustan luokse asumaan. Nuoret naiset ovat niin erilaisia, mutta silti he löytävät yhteisen sävelen, vaikka erinäisten tapahtumien ansioista kuluu aikaa, jolloin juttu ei luista.

Hilma lähtee helsinkiin, sillä edellisessä palveluspaikassa apteekkari yritti käydä käsiksi. Apteekkarin vaimo sitten järjestää Hilmalle palveluspaikan Helsinkiin ja nuori nainen lähtee sinne, vaikkakin hieman apeana. Kotipaikkaan jää perhe ja Santtu, joka kyllä lupaa tulla Hilman hakemaan.

Anna-Sofia päätyy Augusta tädin luokse isänsä kuoleman jälkeen. Äiti on aikeissa viedä tyttönsä kuopioon, mutta Augusta neiti päättää kustantaa Annan opiskelut ja asumisen. Niin Annakin matkaa yksin pitkän matkan Vaasasta Helsinkiin.

Augusta neiti on "vanhapiika" ja passuttaa Hilmaa oikein olan takaa. Milloin pitää kengät laittaa jalkaan ja milloin tuoda keskellä yötä vettä sänkyyn. Välillä hyvin yksitoikkoinen ja välinpitämätön hahmo, onnistuu paikka paikoin näyttämään tunteensa ja välittää muista. 

Minusta on hieman ihmeellistä, että niin moni ihminen kuvittelee Mustosen (aka. Kirsti Mannisen) kirjat romanttiseksi hömpäksi, sillä näin ei ole. Toki näihin kirjoihin sisältyy romantiikkaa, mutta yhtä paljon kuin muihinkin ei romanttisiin kirjoihin. Minua jopa kirjastonhoitaja vähän kummaksuen katsoi ja lausui "Vai Mustosta luet" kun kävin viimeksi kaksi kirjaa lainaamassa. Olenko muka liian nuori lukeakseni Mustosen kirjoja? Sillä niitähän lukee normaalisti "Aikuiset ihmiset".
   

maanantai 11. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Morsiuskesä

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Morsiuskesä
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 255

Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun päivällä kameran etsimen kautta nähdyt kuvat alkoivat virrata silmäluomieni takana heti kun pääsin sänkyyn peiton alle. Siinä vilahteli peltotietä ja traktorin hyttiä, miehen hikinen T-paita ja auringon paahtama käsivarsi. Pellavatukkainen poika keikkui ylpeänä vanhan valmetin nokalla, kahareisin kuin hevosen selässä.. Poika ja vasikka poseerasivat navetan seinustalla, vasikan pää pojan kainalossa. Pitkäkoipinen murrosikäinen puristi rattia puimurin nokalla...

Morsiuskesä ei mielestäi yltänyt yhtä hyväski ja ylistettäväksi kirjaksi kuin Pohjantuulen tarinoita -sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Kirjasta huomasi kuitenkin Mustosen tapa kirjoittaa ja minua miellytti tapahtumien sijoittuminen maalle. 

Olen nyt ottanut aikeeksi lukea Mustosen kirjoja enemmänkin. Varmaankin ainakin ne, mitkä onnistun löytämään lähikirjastosta. Suosittelisin kyllä. Suomalaista kirjallisuutta suomalaisille.

Becca Fitzpatrick - Hiljaisuus

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Hiljaisuus (Silence)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Pirjo Ruti
Sivumääärä: 334

Yritin nousta istumaan, mutta kädet lipesivät märällä nurmella. Taistelin yhä ajatusten ympäri kiertyvää unenpöpperöä vastaan, kierin kyljelläni pois puolittain vajonneen haudan päältä ja tunnustelin tietä sumun läpi. Kaste imeytyi farkkujen polviin, kun ryömin sattumanvaraisesti sijoitettujen hautojen ja hautamonummenttien välissä. Mielessäni häilähti hämärästi, että tunsin tämän paikan, mutta ajatus jäi syrjään, sillä kallon sisältä säteilevä sietämätön kipu esti minua keskittymäästä mihinkään muuhun.

Hush Hush -kirjasarjan kolmas osa, hiljaisuus hyppää viimeksi jäädyistä tapahtumista kolme kuukautta eteenpäin. Nora on ollut siepattuna ja kadoksissa kolme kuukautta kunnes hän löytyy hautausmaalta unohtaneena viiden viimeisen kuukauden tapahtumat. Hän ei siis muista mitään Patchista, langenneista enkeleistä, nefileistä tai muusta hänen elämää mullistaneesta asiasta.  Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja Nora törmää nuoreen mieheen nimeltä Jev, joka tuntuu tutulta.

Kolmas osa ei mielestäni yltänyt ihan niin korkealle kuin kaksi aikaisempaa. Se ei kuitenkaan estä minua odottamasta viimeisen osan lukemista, joka tapahtuu sen jälkeen kun olen taas pienentänyt tuota kirjaston edellisten lainojeni kasaa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Becca Fitzpatrick - Riitasointu

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Riitasointu (Crescendo)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Pirjo Ruti
Sivumääärä: 327

Jäykistyin. Hän ei voinut mitenkään nähdä minua. Hän näki harhoja jostain toisesta tytöstä. Hänen oli pakko nähdä. Miten hän voisi nähdä minut, jos hän ei kuullut minua?
  "Kipitä takaisin ja pyydä juomanlaskijaa lähettämään apua", hän jatkoi. ",kerro, että metsässä ei ole ketään miestä. Kerro, että siellä on yksi paholaisen enkeleistä, joka on tullut ottamaan ruumiini valtaansa ja viemään sieluni pois. Käske häntä  lähettämään pappi, pyhää vettä ja ruusuja."

Riitasointu jatkaa onnistuneesti tarinaa Norasta ja Patchista.  Tälläkin kertaa lähipiiristä löytyy vihollinen, joka haluaa tehdä pahaa Noralle ja on myös hyvin mahdollista että Nora saa tietää hyvin tärkeän asian isästää. Mikääne ei tule olemaan kuten ennen.





maanantai 4. marraskuuta 2013

Marja-Leena Tiainen - Rakas Mikael

Kirjailija: Marja-Leena Tiainen
Kirjan nimi: Rakas Mikael
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 263

Minun nimeni oli Mikael. Sanon oli, koska nythän minua ei ole enää olemassa. Minä kuolin muutama sekunti sitten. Sydämeni on lakannut lyömästä. Lääkäri, joka viimeiseen asti yritti elvyttää minua, tuijottaa monitorissa näkyvää sähköistä viivaa ja vilkaisee sitten seinällä olevaa kelloa.
   -Exitus 00.22

Rakas Mikael on suomalaista nuortenkirjallisuutta parhaimmillaan. Ei olekaan ihme, että kirja on pitänyt suosiotaan vuodesta -99 eteenpäin. Tarina on hyvin yksinkertainen ja kertoo monelle tutusta teiniäidiksi tulemisesta hieman eri tavalla ja eri näkökulmasta. Kaikki tapahtuva kuitenkin kerrotaan tarinan alussa kuolleen Mikaelin näkökulmasta ja kaikki tapahtuva myös liittyy Mikaeliin tavalla tai toisella. 

Kirjan päähenkilö on kuollut, mikä ehkä sinällään on epätavallista, mutta aika-ajoin unohtaa Mikaelin olevan kirjan sisältö ja päähenkilö, kun tarinassa on niin mukaansatempaava tarina.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Enni Mustonen - Jääleinikki

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Jääleinikki
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 255

En tiedä mikä minuun meni. Ehkä se oli se vastaleikatun ruohon tuoksu tai kasteen kimallus varjoisalla nurmikolla. Hetken mielijohteesta kumarruin ottamaan sandaalit jalasta ja lähdin kulkemaan pitkin ruohokenttää paljain varpain.
   Siellä täällä näkyi tasaisessa ruohikossa pieniä päivänkakkaran näköisiä kukkia. Ne olivat tuhatkaunoja, Sirkka oli selittänyt, yhtä sitkeitä kuin voikukat meillä. Huvittelin poimimalla niitä varpaillani. Nolotti hiukan, kun yhtäkkiä huomasin edessäni isot ruskeat miesten nauhakengät.

Pohjantuulen tarinoita -sarjan toinen osa, Jääleinikki, kertoo saksaan töiden perässä muuttamasta Eliisa Hettan elämästä. Eliisan äiti, Annikki ei ole kertonut tyttärelleen oikeasta isästään, Heinrichistä ja Eliisa löydettyään nipun saksankielisiä kirjeitä ja valokuvia biologiselta isältään, päättää ottaa selvää enemmän. Annikki ei kuitenkaan halua puhua asiasta sen enenpää, joten Eliisa muutettuaan saksaan ottaa selvää.. Pikkuhiljaa. Muutenkin muutto saksaan tuo Eliisan elämään paljon uutta.

Kommentit ovat lähestulkoon samat, kuin edellisessä osassa. Tämä ei ollut yhtään huonompi kuin edellinen, vaikka usein tuntuu olevan, että tarinat ja tekstit hiipuvat aina uudessa osassa. Näin ei käymyt ja se johtunee kuitenkin siitä, että tarinoissa pääosissa ovat henkilöt eri sukupolvista. 

Enni Mustonen - Lapinvuokko

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Lapinvuokko
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 255

Tauno oli oikeassa. Pommikoneet tulivat uudelleen. Kuukautta myöhemmin sireenit huusivat taas pitkin kauppalaa. Puoli päivää kyyhötettiin jälleen kellarissa. äiti oli kuumeinen ja makasi penkillä peittoihin käärittynä pää isän sylissä. Me saimin kanssa palelimme oven vieressä takit niskassa ja rukkaset kädessä.
   Kun seuraavana aamuna olimme Saimin kanssa paikkaamassa kellarin ikkunaa pahvilla ja laudanpalasilla, kirkkoherra Laitinen tuli pyörää taluttaen kuusiaidan portista pihamaalle.
   -Jeesus Ristus, Saimi kuiskasi ja tarrasi käsivarteeni.

Pohjanmaan tarinoita -sarjan ensimmäinen osa, Lapinvuokko, kertoo 1939-1947 ajanjaksosta rovaniemeläisen Annikki Hallavaaran elämästä. Paljon kokee nuori nainen alle kymmenessä vuodessa ja syynä kaikkeen on sota.  Annikki kokee pienessä ajassa ylioppilaaksi pääsyn, häät, miehen kuoleman, rakastumisen saksalaiseen, pakolaisena olon ja lapsen synnyttämisen. Ei onneksi tarinalla ole hullumpaa loppua sillä paluu kotimaahan tuo uuden rakkauden ja työn.

En voi sanoa ettenkö pitäisi mistään muusta niin paljon, kuin suomen historiaan sijoittuvista kirjoista. Historiallinen kirjallisuus on aina ollut lähellä sydäntäni, oli se sitten suomen tai jonkin muun maan historiaa, mutta eritoten oman kotimaan menneisyydestä on mukava lukea. Mustonen kaikenlisäksi kuvaa tapahtumat niin hienosti, että oli hyvin vaikea lopettaa lukemista kesken. Siksi ehkä valvoinkin puolet yöstä lukien kirjan alusta loppuun...





torstai 17. lokakuuta 2013

Sari Luhtanen - Tuulin Viemää

Kirjailija: Sari Luhtanen
Kirjan nimi: Tuulin Viemää
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 288

Oli kuin pyörre olisi imaissut hetkeksi kaiken hapen huoneesta. Ihmisten silmät laajenivat, he olivat täysin sanattomia, ja Tuulilla itselläänkin kesti hetken tajuta, mitä oli juuri päästänyt suustaan. Hän oli tottunut laukaisemaan valheita aina sopivalla hetkellä, mutta tästä ei ollut enää paluuta. Maanpinta oli tulossa vastaan kovaa vauhtia. Hän erotti jo kivikon muodon, eikä matkalla ollut pehmentäviä puunoksia. Kohta hän ruhjoutuisi.

Tuuli päästää suustaan paljon valheita, joita on vaikea uskoa. Hän on töissä meteorologina Metmediassa ja siellä, vaikka valitsikin ammattinsa nimensä perusteella. Eräänä päivänä Tuuli hermostuu työkaverinsa häähössötykseen ja lipsauttaa oikein kunnon emävalheen, hänkin on menossa naimisiin. On kuitenkin pieni ongelma, nimittäin sulhasesta ei ole tietoakaan. Ja ongelmaan on vain yksi ratkaisu: etsi sulhanen. Tuuli käy läpi monta miestä ja on päätyä jo yhden kanssa naimisiin kunnes tajuaa viimein kuka on se oikea.

Aika perussettiä ja arvattava tarina. Mutta toistaalta, eihän tarinan tarvitse olla yllättävä mikäli kaipaa vain jotain kevyttä lukemista. Takakannen tekstin mukaan kyseessä on romanttinen komedia, mutta itse en muista nauraneeni kuin ehkä kerran koko kirjan aikana. Tosin ongelma voi olla myös siinä, että vaadin komedia-kirjalta niin paljon, että se naurattaa. Kirjan tekstin täytyy olla niin hyvää ja täydellistä että tapahtumat voi kuvitella mielessään ja osaa eläytyä päähenkilöön. Tässä ei valitettavasti kuitenkaan käynyt niin. 

Kaikesta huolimatta Tuulin Viemää ei ole mikään huono kirja. Se saa ajatukset kulkemaan omaa rataansa ja keskittymään Tuulin naurettaviin tempauksiin ja typeriin valheisiin. Se saa myös miettimään, kuinka (kohta) kolmekymppinen nainen voisi edes olla kuin Tuuli.

Becca Fitzpatrick - Langennut Enkeli

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Langennut Enkeli (Hush, Hush)
Suomentanut: Pirjo Ruti
Kustantaja: WSOY
Sivumääärä: 299

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua rantauduimme Patchin kanssa halvan motellin ovelle. En ollut sanonuy hänelle sanaakaan, kun olimme juosseet räntäsateen läpi, ja nyt en ollut vain likomärkä vaan myös täysin... hermoraunio. Satoi kaatamalla, enkä uskonut että palaisimme Jeepille vähään aikaan. Mikä jätti Patchin, minut ja motellin samaan yhtälöön määrittelemättömäksi ajaksi.

Minulla oli jo pitkän aikaa tarkoituksena aloittaa  Langennut Enkeli -kirjasarja, mutta ilmeisesti kirjat ovat aikalailla suosittuja nuorten keskuudessa, sillä joka ikinen kerta kun tarkoitukseni on ollut lainata sarja kirjastosta, kaikki ovat olleet lainassa. Sitten olenkin lainannut muita kirjoja ja unohtanut taas Fitzpatrickin kirjat joksikin aikaa. Nyt kuitenkin otin härkää sarvista ja varasin kirjastosta itselleni tämän ensimmäisen osan (kaksi seuraavaakin on jo kirjastossa haettavissa).

Juoni yksinkertaisuudessaan  kertoo tavallisesta tylsästä lukiolaistytöstä, Norasta, jolla ei ole elämässään romanssia tai muutakaan  mielenkiintoista. Hän joutuu kuitenkin biologian tunnilla  oudon Patchin pariksi, joka jostain kumman syystä on hyvin kiinnostunut Norasta. Nora kokee outoa vetoa Patchiin ja kuulee jopa tämän äänen päässään. Mutta kaikkihan on mielikuvituksen tuotetta -vai onko?

Luin kirjan vaihteeksi taas nopeaa ja kulutin puolet yöstäni siihen (köh seuraavana päivänä oli aikainen herätys, auts) ja en oikeastaan kadu sitä. Pidin kirjoitustyylistä, eikä tarinakaan pettänyt odotuksiani. Aluksi mielenkiintoni herätti juoni langenneesta enkelistä, sillä olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut aiheesta, mutta kirjaa lukiessani huomasin sen tosiaankin olevan kaikinpuolin mukavaa luettavaa. Tarina alkoi ehkä vähän huterasti ja tylsästi, mutta jonkin aikaa luettua se parani.

Ja olen myös iloinen että yliluonnollisia kirjoja kirjoitetaan muustakin kuin vampyyreistä tai ihmissusista. (Liika Twilight fanitus muiden keskuudessa on jättänyt jälkensä, enkä ole niitäkään vielä lukenut!)


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sara Shepard - Valehtelevat Viettelijät: PAHA

Kirjailija: Sara Shepard
Kirjan nimi: Valehtelevat Viettelijät: Paha (Wicked)
Suomentanut: Sirpa Parviainen
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 323

Herra Calloway tiirasi sanoja lasiensa lävitse. "Kaksi miljoonaa dollaria lapsenlapselleen Smithsonille, kaksi miljoonaa dollaria lapsenlapselleen Johathanille ja kaksi miljoonaa dollaria lapsenlapselleen Melissalle." Hän vaikeni hetkeksi katseen viivähtäessa hetken Spencerissä. Hänen kasvoilleen nousi vaivaantunut ilme. "Ja... siinäpä se sitten olikin. Tarvitsen vielä kaikkien allekirjoitukset tähän." 

Sarjan uusin osa palaa menneisyyteen ja nykyisyyteen hyppien, niin kuin aikaisemmissakin osissa. Tällä kertaa tytöt miettivät tarkemmin Aikakapselin aikaisia tapahtumia, mitä Ali oli pelänny? Ian pääsee kotiarestiin ja katoaa jossain vaiheessa. Spencer kuitekin löytää hänet...
En sanoisi tätä osaa niin mielenkiintoiseksi kuin aikaisempia. Tuntuu, että mitä edemmälle mennään tarinassa, niin sitä mielenkiinnottomammaksi tapahtumat käyvät. On kuitenkin vielä mahdollista, että tarina oaranee, sillä osia on luvassa lisää, ja seuraava osan, Tappava, pitäisi ilmestyä tänävuonna.


torstai 3. lokakuuta 2013

Maria Orkoma - Lesti & Lautanen

Kirjailija: Maria Orkoma
Kirjan nimi: Lesti & Lautanen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä
Sivumääärä: 206

Oleskelutilan ruusukukkaiset tapetit repsottivat, tomua ja romua oli kaikkialla, mutta lattianpäällys, se vähä mitä siitä näkyi, vaikutti aidolta parketilta. Ja erkkeri-ikkuna antoi pienelle sisäpihalle, jota hallitsi iso omenapuu.
  Henna ja Auri olivat katsoneet toisiinsa.
  "Saako tämänkin vuokrata?" he olivat huutaneet yhteen ääneen. "Siis yhdessä?" he olivat jatkaneet.

Lesti ja Lautanen aloittaa uuden sarjan, satakielisiskot. Kirja kertoo kahdesta nuoresta naisesta, joista toinen perustaa ravintolan, ja toinen suutarinliikkeen. Sattuman kaupalla he törmäävät saman talon esittelyssä ja huomaavat pian vuokranneen talon yhdessä, vaikkeivat edes tunne toisiaan kunnolla. 

Pitkästä aikaa löysin jotain kotimaista  luettavaa, joka miellytti. Aion todellakin lukea sarjan muutkin osat, sitten kun ne ilmestyvät. Harkitsin jopa hieman kirjailijan aikaisempia teoksia...

lauantai 21. syyskuuta 2013

Cecelia Ahern - Tyttö peilissä

Kirjailija: Cecelia Ahern
Kirjan nimi: Tyttö Peilissä (Girl in the Mirror)
Suomentanut: Terhi Leskinen
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 109

Hän seisoi oven ulkopuolella, ja hänen kätensä tärisi, kun hän ojensi sen koskettaakseen ovenkahvaa. Hän tunsi kuvotusta. Hänen polvensa tutisivat niin pahasti, että hän pystyi hädin tuskin seisomaan.
   Sitten hän kuuli äänen.
   "Olen tulossa, isoäiti"
   Ja hän tiesi. Hän tiesi heti. Häntä oksetti. 

Tyttö peilissä sisältää kaksi lyhyttä keromusta. Ensimmäinen, nimensä mukaisesti Tyttö peilissä ja toinen kertomus, Muistojentekijä.

Ensimäinen tarina kertoo Lilasta ja hänen isoäidistään. Isoäidin talossa kaikki peilit ovat peitetty mustalla kankaalla, koska isoäiti ei pidä peileistä. Lilaa on myös kielletty menemästä erääseen huoneeseen ja koskemasta peileihin. Hän on aina totellut isoäitinsä käskyä, paitsi hääpäivänään tahtoessaan nähdä kuvansa peilistä. Hän katsoo peilikuvaansa liian läheltä ja joutuu toteamaan, että sokeaa isoäitiä olisi pitänyt kuunnella.
    Tarina oli hyvin mielenkiintoinen. Ei pelottavasti kirjoitettu, mutta illalla yksin asunnossa lukiessa yöllä näki asiaan liittyviä unia. En kuitenkaan suosittele ihmisille joilla on jotakin pientä pelkoa peilejä kohtaan.

Toinen tarina kertoo miehestä, joka on keksinyt koneen jolla tehdä uusia muistoja. Tätä tarinaa en saanut avattua itselleni kunnolla. Joko se johtui väsymyksestä lukiessa tai sitten se ei vain yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen ja aivoni eivät jaksaneet paneutua siihen kunnolla.

Carla Neggers - Piilossa Pinnan Alla

Kirjailija: Carla Neggers
Kirjan nimi: Piilossa Pinnan Alla (Heron's Cove)
Suomentanut: Eeva Koskimies
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 314

 Florida ei ollut hassumpi paikka, mutta Colin ei todellakaan ollut mikään subtrooppisten alueiden ystävä.
   Hän ui takaisin huvilalle ja kiipesi laiturille. Kun Pete Horner ja venäläiset huomaisivat hänen katoamisensa, he lähtisivät heti hänen peräänsä. Ja tappaisivat hänet hetkeäkään epäröimättä.
  Siinä vaiheessa Colin ei enää olisi siellä.

Tämän kertainen Neggersin kirja ei ole niinkään romanttinen, vaan keskittyy kokonaan ratkaisemaan rikosta. Pinnan alla, on jatko-osa Pyhimyksen Portille ja keskittyy Colinin ja Emman elämään sen jälkeen. Uusia uhkia saapuu, kun venäläinen miehen arvokas kokoelma saa monet varpailleen.

Edelleen hyvää luettavaa. Ei kuitenkaan yllätä sisällöltään, vaikka onkin tavanomaisesta erilaisempi jatko-osa. Yleensä jatko-osat käsittelevät eri henkilöitä ja heidän suhdettaan, mutta tällä kertaa samat henkilöt seikkailivat jo kahdessa kirjassa. Ja Carla Neggersin sivuilta luntattuna sarjan seuraavakin osa käsittelee Emmaa ja Colinia. Odotan kyllä innolla kolmannen osan suomentamista, sillä tämä Sharpe & Donovan sarja on poikkeus muiden joukossa,

tiistai 10. syyskuuta 2013

Christiane Heggan - Synkkiä Salaisuuksia

Kirjailija: Christiane Heggan
Kirjan nimi: Synkkiä Salaisuuksia (Where Truth Lies)
Suomentanut: Eeva Koskimies
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 316

 Vesi ylsi Gracen vyötäröön saakka, kun hän lähestyi autoa. Virtaus oli voimakas, mutta onneksi se ei ollut vielä alkanut imeä autoa mukaansa. Hän kiitti mielessään isäänsä, joka oli aikoinaan pakottanut hänet hengenpelastuskurssille.
   Vesi oli nousemassa korkeammalle auton sisällä, ja Berniestä näkyi enää pää. Miehen kasvoilta paistoi sokea kauhu. Hän huusi jotain.
   Grace ei kuullut sanoja, mutta pystyi lukemaan ne Bernien huulilta.
   En saa ovea auki!

Olen lukenut tämän pokkarin jo aikaisemminkin. Tällä kertaa kaivoin sen hyllystä vain luettavaksi, kun ei muutakaan ollut sillä hetkellä. Ja tästäkin on jo ainakin pari viikkoa kun olen lukenut, anteeksti jäi vähän tuo bloggaaminen pimentoon kun muutin vaasaan.. mutta juu.

Ei mikään ihmeellinen ja upea kirja, vaan ns. normaali Harlequinin dekkari. Nainen menee uuteen paikkaan, tapaa miehen. käydään ulkona, sitten tapahtuu kauheita rikoksia ja murhia ja lopuksi kaikki pelastuvat ja nainen ja mies menee yhteen. Perus settiä tällä kertaa. Suosittelen, jos pitää tälläisestä.



torstai 15. elokuuta 2013

Nora Roberts - Meren kuiskauksia

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Meren kuiskauksia (The Welcoming)
Suomentanut: Eeva Parviainen
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 315

Charityn lause jäi kesken, kun hän kääntyi ja melkein kaatui Romania päin. Mies nosti kätensä vaistomaisesti hänen lanteilleen, kun hän otti tukea tämän harteista. Syleily oli yllättävä, ei-toivottu ja järkyttävän intiimi.

Charity omistaa majatalon, joka ennen kuului hänen isoisälleen. Hän hoitaa ja johtaa majataloa kuin omaa lastaan ja rakastaa sitä yli kaiken. Paikalle ilmestyy mies, joka sanoo itseään kulkuriksi. 

Roman DeWinter, joka oikeasti on FBI-agentti, on saapunut paikalle tutkiakseen Charityn bisneksiä, mutta vakuuttuu pian tämän syyttömyydestä. Täytyy kuitenkin todistaa syyttömyys ja löytää oikeat roistot jotka ovat sekaantuneet hämäriin bisneksiin ja sotkeneet Charityn ja majatalon mukaan. Ei ole myöskään sanottu, etteikö Roman iskisi silmäänsä Charityyn.

Taas tälläinen ennalta arvattava juoni, jota voi lukea unohtaakseen kaiken muun. Ei mitenkään vaativa teksti, joten vähän lukenutkin voi lukea.

Nora Roberts - Heijastuksia

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Heijastuksia (Reflections)
Suomentanut: Susanna Luhtala
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 316

Äkäinen autontprven tuuttaus sai hänen sydämensä hypähtämään kurkkuun. Hänen päänsä nyutkähti äänen suuntaan, ja hän näki auton lähestyvän sadeverhon läpi. Hän hyppäsi välittömästi tien sivuun, horjahti ja kaatui takamukselleen lätäkköön.
   Lindsay sulki silmänsö tuntiessaan pulssinsa kohoavan. Hän kuuli jarrujen kirskahtavan ja renkaiden ulvovan. Vuosien päästä, hän ajatteli kylmän veden imeytyessä hänen farkkujensa läpi, minä nauran tälle jutulle. Mutta en nyt. Hän potkaisi vettä jalallaan välittämättä siitä, että kastui lisää.

Balettitanssija Lindsay Dunne on jättänyt lavat ja opettaa nykyisin balettikoulussa, vanhassa kotikaupungissaan. Koululle ilmestyy tyttö, Ruth Bannion, joka haluaa Lindsayn opetukseen. Tytön mukana ilmestyy kaupunkiin myös tämän setä, Seth Bannion, joka sekoittaa kuviot totaalisesti. 

Juuri, kun Lindsay luulee saavansa asiansa järjestykseen, hänen entinen tanssiparinsa Nick ottaa yhteyttä ja ilmoittaa haluavansa Lindsayn tanssimaan omaan balettiinsa.

Heijastuksia on kolmas osa -älä arvostele, vaan lue -sarjaa. Tässä ei ehkä ole niin paljoa romantiikkaa, kuin edellisessä kirjassa, mutta silti tyypilliseen harlequin silk pokkariin sopiva määrä.

Nicola Cornick - Sydäntenmurskaaja

Kirjailija: Nicola Cornick
Kirjan nimi:Sydäntenmurskaaja (Notorius)
Suomentanut: Virpi Kuusela
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 345

Nainen näytti myös tutulta.
Devin sydän jätti ensin lyönnin väliin, ja sitten se alkoi takoa rajusti. Hetken ajan tuntui siltä, että kaikki pysähtyi - musiikki, puheensorina, hänen hengityksensä. Hetkeen hän ei kyennyt ajattelemaan eikä puhumaan.
   Oli kulunut miltein kymmenen vuotta siitä, kun hän oli hähnyt Susanna Burneyn. Hänen viimeinen muistonsa Susannasta oli syöpynyt hänen mieleensä: nainen oli nukkunut hänen sängyssä, jonka he olivat jakaneet lyhyen, kiihkeän hääyönsä ajan. Puhaltaessaan väräjävän kynttilän sammuksiin hän ei ollut tiennyt, ettei enää näkisi Susannaa. 

James Devlin törmää seurapiireissä hyvin hyvin tuttuihin, ja liiankin tuttuihin kasvoihin. Kasvoihin joihin ei enää pitäisi törmätä, sillä niiden omistaja on kuollut. Tai ainakin niin hänelle kerrottiin.
Susanna Burney, joskin nainen käyttää eri nimeä seurapiireissä, Devlinin entinen vaimo. Naisella on suunnitelma ja tavoite. Raha, muttei sillä tavalla kuin kaikki muut olettavat. Hänet on palkattu erottamaan Devlinin sisko ja mies, johon tämä on rakastunut. Miehen vanhemmat maksavat palkan, ja sitten Susannan on tarkoitus kadota. Mutta, kuten arvattavissa, Devlin puuttuu asiaan.

Tämä jatkaa tätä - älä arvostele, lue vain- sarjaa. Tietenkin mikäli vaadit jotain mihin täytyy keskittyä ja mikä sisältää oikeasti asiaa, en suosittele tätä. Sydäntenmurskaajaa varten täytyy tyhjentää pää ei tarvitse ajatella. Murheet voi jättää nurkkaan ja sukeltaa historiallisen romantiikan pariin.

Nora Roberts - Vailla Loppusointua

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Vailla loppusointua (Unfinished Business)
Suomentanut: Päivi Paju
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 314

Tullessaan alakertaan Vanessa kuuli radion matalan äänen talon takaosasta. Keittiöstä. Hänen äitinsä oli aina kuunnellut mieluummin poppia kuin klassista musiikkia, ja se oli aina ärsyttänyt Vanessan Isää. Nyt Radiosta tuli vanha Elvis Presleyn balladi. Vanessa kulki kohti ääntä ja pysähtyi musiikkihuoneena muistamansa huoneen ovelle.

Tässä taas tuli luettua kasapäin Harlequin kirjoja, ja vielä osa on lukematta. Nora Robertsia lähinnä eniten, muutama muu kirjailijakin pääsi mukaan. Osa lainattuja ja osa saatuja pokkareita.

Vailla loppusointua kertoo pianisti Vanessa Sextonista, joka isänsä kuoleman jälkeen palaa kiertueilta kotikaupunkiinsa äitinsä luokse, johon ei ole pitänyt yhteyttä moneen vuoteen. Vanessa tapaa nuoruuden seurustelukumppaninsa, Brady Tuckerin, joka osoittaa edelleen olevansa kiinnostunut Vanessasta. Vanessalla on kuitenkin ensin edessä taistelu oman itsensä kanssa. Hänen täytyy tietää mitä hän haluaa, eikä se ole helppoa.

Ei ole ihme eikä kumma tämänkään kirjan loppu. Näitä kirjoja harvemmin tarvitsee kauheasti arvostella tai avata, sillä ne ovat niin ennalta arvattavia. Tarvitsee vain sanoa, että lukeminen rentouttaa, ei tarvitse keskittyä.




maanantai 22. heinäkuuta 2013

Nora Roberts - Jotain Sinistä

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Jotain Sinistä (Happy ever After)
Suomentanut: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 331

Kaikki oli hienosti.
   Hän kohotti katseensa, kun Malcom palasi ja ojensi hänelle paloautonpunaisen kypärän. "Tarvitset tätä kohta"
   "Miksi?"
   "Turvallisuuden vuoksi, säihkysääri." Mal laittoi kypärän parkerin päähän ja hänen hymynsä vaihtui hyväksyväksi virneeksi. "Se näyttää söpöltä." 
   "Mitä?" Parkerin silmät rävähtivät selälleen. "En taatusti nouse tuon moottoripyörän kyytiin!"
"Tahdotko ehtiä palaveriisi ja säilyttää maineesi neiti Täsmällisenä ja Tehokkaana? Sade on lakannut. Et edes kastu."
  
Viimeisenä vuorossa on Kartanohäiden aivot. Suunnittelija toteuttaja ja jollakin tavalla jopa työholisti Parker Brown. Hän päätyy yhteen Malcomin kanssa, johon on törmätty muutamaan otteeseen aikaisemmassa kirjassa. Parkerista on hyvin hämmentävää tuntea mitään Malia kohtaan, sillä tämä ei ole mies, jollaisesta Parker tavallisesti kiinnostuisi.

Ja taas loppuun sama vanha virsi. Romantiika nälkäisille, romantiikasta pitäville. Ei vaadi paljoa ajattelemista ja taattua Nora Robertsia.

Nora Roberts - Jotain Lainattua

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Jotain Lainattua (Savor the Moment)
Suomentanut: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 332

 "Hei" Jack sanoi Delille.
He olivat olleet ystäviä yliopistosta lähtien ja läheisiä kuin veljekset Jackin muutettua Greenwichiin ja perustettua sinne arkkitehtitoimistonsa.
Jack istuutui aamiaisnurkkaukseen komeana kuin filmitähti vaaleanruskeine, aaltoilevine hiuksineen, savunharmaine silmineen, muikeine hymyineen.
   Jackin puvusta Laurel päätteli, ettei hän ollut menossa työmaakäynnille vaan toimistolleen asiakasneuvotteluun.
   "Paidassasi on palkeenkieli", Jack sanoi Delille napatessaan pekonisiivun.
   "Laurel repi sen."
   Jack ilmeili Laurelille. "Kipakka pimu."
   "Idiootti"

Tällä kertaa vuorossa morsiussarjan kolmas osa. Laurel on iskenyt silmänsä Parkerin veljeen, Deliin ja haaveilee tästä. Haaveet käyvät toteen, kun Del osoittaa kiinnostusta Kartanohäiden kondiittoria kohtaan.

Taas sama vanha virsi mitä aikaisemmissakin kahdessa postauksessa. Lue jos olet romantiikannälkäinen tai pitäd muutenvaan romanttisesta kirjallisuudesta. Mutta varo, loppujenlopuksi kirjassa ei ole mitään uutta ja kummallista.

Nora Roberts - Jotain Vanhaa

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Jotain Vanhaa (Bed of Roses)
Suomentanut: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 331

Jack oli suudellut häntä.
Mitä se merkitsi?
Miksi sen pitäisi merkitä mitään?
Yksi suudelma, siinä kaikki. Mukava yhteinen hetki oli johtanut suudelmaan. Ei sen kummempaa.

Morsiussarjan toinen osa, Jotain vanhaa, keskittyy Kartanohäiden floristiin Emmaan, joka kamppailee tunteitaan vastaan. Kohteena on Jack, tyttöjen pitkäaikainen ystävä. Emma ei ole varma mitä asialle pitäisi tehdä, mutta kaikki sujuu paremmin kuin hän osasi odottaa.

.. Niin kuin aina! Tämä kirja jatkaa samaa rataa edellisen postauksen kirjan kanssa. Se on turhaa lässyä, mutta silti hyvää ja luettavaa tekstiä. Romantiikannälkäisille ja romantiikasta nauttiville. Samaa Nora Roberts laatua kuin aina ennenkin.

Nora Roberts - Jotain Uutta

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Jotain uutta (Vision in White)
Suomentanut: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 336

Mac kyykistyi ja pyyhkäisi miehen otsalte valuvaa tumnanruskeaa hiussuortuvaa sekä verta vuotavaa naarmua, jonka viereen oli jo nousemassa vaikuttavan näköinen kuhmu. "Okei, siinä ei ole haavaa. Et tarvitse tikkejä. Siinä on vain aikamounen ruhje. Voi veljet, kuulosti ihan siltä kuin olisit iskenyt ovea vasaralla. Siihen pitäisi ehkä laittaa jäätä, ja sitten -"
   "Anteeksi kuinka? Sinä et taida nyt ymmärtää... Pitäisiköhän sinun -"
   Mac näki miehen katseen suuntautuvan alaspäin ja vilkaisi itse samaan suuntaan. Hän keskeytti hoitotoimenpiteiden suunnittelun tajutessaan äkkiä, että hänen rintaliivien hädin tuskin verhoamat rintansa olivat juuri painumaisillaan vasten miehen kasvoja.

Nora Robertsin morsiussarjan ensimmäinen osa keskittyy Macin, Kartanohäiden valokuvaajan elämään. Ja ensimmäisessa osassa hänen on määrä tavata se oikea. 

Oikeastaan tarkemmin ajateltuna kirja on täyttä soopaa, mutta silti sen jaksaa lukea. Ehkä juuri sen takia, koska siinä ei ole mitään ajattelemisen tarvetta ja voit lukea putkeen ihan kuinka paljon vain jaksaa. Kaikki menee eteenpäin omalla painollaan. Edes väsyneenä en kokenut mitään ongelmia lukea vain eteenpäin ja eteenpäin.

Vaikka omien sanojeni mukaan kirja on täyttä soopaa, on se myös kuitenkin Nora Roberts laatua, eli ei voi odottaa mitään huonoakaan tarinaa. (Nora Robertsilta en huonoihin kirjoihin ole törmännyt, pari poikkeusta tietenkin on.)

Nicolas Barreau - Rakkausromaanin Resepti

Kirjailija: Nicolas Barreau
Kirjan nimi: Rakkausromaanin Resepti (Das Lächeln der Frauen)
Suomentanut: Veera Kaski
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 291

Viime vuonna, marraskuussa, eräs kirja pelasti henkeni. Tiedän, että tämä kuulostaa vähän epäuskottavalta. Joidenkin mielestä varmaan käyn liian korkeilla kierroksilla tai olen melodramaattinen. Mutta juuri niin se kuitenkin kävi.
   Vaikkei kukaan tähdännytkään aseella suoraan sydämeeni ja luoti pysähtynyt kuin ihmeen kaupalla Baudelairen runojen paksuun, nahkakantiseen painokseen, niin kuin elokuvissa joskus. Niin jännittävää ei elämäni ole.

Aurélie lukee kirjan, jossa eräs nainen on ihan kuin hän. Itseasiassa se on hän. Samat hiukset, sama ravintola ja sama mekko. Aurélie päättää ottaa yhteyttä Englantilaiseen kirjailijaan ja selvittää kuinka on päätynyt tämän kirjaan. Kirjailijaan on kuitenkin oudon vaikea saada mitään yhteyttä.

Nicholas Barreau on kirjoittanut oikein hyvän ja sisällöltään mielenkiintoisen juonen. Toki kaava menee saman vanhan romanttisen höpinän mukaan, että lopussa kaksi saavat toisensa, mutta kirjan idea on hyvä. Tekaistu kirjailija, jota nainen yrittää tavoittaa ja kustannustoimittaja joka on itseasiassa oikeasti naisen rakastaman kirjan kirjoittaja. 

Ihan mukavaa luettavaa, varsinkin iltaisin ja suosittelen lämpimästi jos luet muutenkin romanttista kirjallisuutta. Tämä ei ole ehkä niin yltiöromanttinen, enemmänkin se on hauska ja hienosti kirjoitettu Pariisiin sijoittuva tarina


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...