Kirjan nimi: Kolme miestä netissä
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 317
Painovuosi: 2010
Arvosana: 3/5
Reetta ei ollut koskaan halunnut, että häntä kutsuttiin äidiksi. Hän ei ollut vastannut, kun olimme pieninä huudelleet häntä ä:llä alkavilla sanoilla. Äiskä, äityli, äitee ja ämmä eivät olleet herättäneet hänessä minkäänlaisia reaktioita mutsista ja mudeista puhumattakaan. Isät taas olivat olleet meille yhteisiä isiä ja isukkeja, he olivat vastanneet vaikka huutaja ei olisi ollutkaan oma jälkeläinen. Oli ollut luontevaa käyttää yleisnimitystä kaikista. Hyvä, että oman isän nimen edes oli muistanut silloin pienenä.
Saimi Runolinnan elämä uudistuu, kun asunto menee remonttiin ja hän joutuu muuttamaan pois. Väliaikainen asumus löytyy siirtolapuutarhasta Reetta -äidin työtoverin, Rositan, mökistä. Naapureina hyörivät outoja nauksautteluja päästävä Talikka, mutahteleva ja äkäinen Rokka, utelias Minni lapsineen ja monia muita outoja henkilöitä. Siskopuoliensa, naapuriensa, äidinsä, Rositan ja Lennin keskeyttävien visiittien tai puhelujen keskellä Saimi yrittää saada monta vuotta kesken olleen gradunsa valmiiksi. Gradu keskittyy Tuija Tiaisen Tara-nuortenkirjoihin, joista Saimi nuorena piti ja rakasti. Nyttemmin Saimi huomaa inhottavia piirteitä Taran äidissä, jotka muistuttavat Reettaa.
En niin kauheasti välittäny Kolme miestä netissä -kirjasta. Se oli oikein mukavaa luettavaa, mutta välillä erittäin hidasta sellaista, varsinkin kun kirjaa luki oltaisin ennen nukkumaan menoa. Olisi ehkä kannattanut lukea kirja reippaasti päivällä, mutta aina ei voi keretä, kun on paljon muutakin tekemistä (niin kuin mitä?). Ja oikeastaan luin tämän kyseisen kirjan jo ennen Enni Mustosen Paimentyttöä, vaikka postaus tuleekin näin jälkeenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti