Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Nimettömät

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Nimettömät
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 253

Eihän tämä sen isompi huone ollut, mutta oli siinä sentään kakluuni ja ikkuna ja kunnolliset hirsiseinät. Samasta portaasta mentiin moneen asuntoon ja yhdet raput vei vielä yläkertaan.

  - Kyllä tähän kaksi mahtuu, Artturi sanoi ja katsoi minuun pää vähän vinossa.

  - Keväällä pitäis mahtua kolme, minä kuiskasin ja menin ikkunan ääreen. Koivu kasvoi ikkunan edessä, iso riippakoivu jossa oli vahvat oksat. 

  Äkkiä artturin kädet kiertyivät ympärilleni ja huulet painuivat kaulaani vasten.

  - Voi sitä mammaa, mies kuiskasi korvaani. - Pikkuista, pikkuista mammaa.

   Silloin minulta vasta pääsi se kauan kaivattu itku. 

Ajattelin aloittaa uuden sarjan Mustoselta. Järjen ja tunteen tarinoita sisältää neljä eri kirjaa. Ensimmäinen, Nimettömät kertoo Hilmasta, joka tulee piiaksi Augusta neidin taloon Helsinkiin ja Anna Sofiasta joka muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja samaan talouteen tätinsä Augustan luokse asumaan. Nuoret naiset ovat niin erilaisia, mutta silti he löytävät yhteisen sävelen, vaikka erinäisten tapahtumien ansioista kuluu aikaa, jolloin juttu ei luista.

Hilma lähtee helsinkiin, sillä edellisessä palveluspaikassa apteekkari yritti käydä käsiksi. Apteekkarin vaimo sitten järjestää Hilmalle palveluspaikan Helsinkiin ja nuori nainen lähtee sinne, vaikkakin hieman apeana. Kotipaikkaan jää perhe ja Santtu, joka kyllä lupaa tulla Hilman hakemaan.

Anna-Sofia päätyy Augusta tädin luokse isänsä kuoleman jälkeen. Äiti on aikeissa viedä tyttönsä kuopioon, mutta Augusta neiti päättää kustantaa Annan opiskelut ja asumisen. Niin Annakin matkaa yksin pitkän matkan Vaasasta Helsinkiin.

Augusta neiti on "vanhapiika" ja passuttaa Hilmaa oikein olan takaa. Milloin pitää kengät laittaa jalkaan ja milloin tuoda keskellä yötä vettä sänkyyn. Välillä hyvin yksitoikkoinen ja välinpitämätön hahmo, onnistuu paikka paikoin näyttämään tunteensa ja välittää muista. 

Minusta on hieman ihmeellistä, että niin moni ihminen kuvittelee Mustosen (aka. Kirsti Mannisen) kirjat romanttiseksi hömpäksi, sillä näin ei ole. Toki näihin kirjoihin sisältyy romantiikkaa, mutta yhtä paljon kuin muihinkin ei romanttisiin kirjoihin. Minua jopa kirjastonhoitaja vähän kummaksuen katsoi ja lausui "Vai Mustosta luet" kun kävin viimeksi kaksi kirjaa lainaamassa. Olenko muka liian nuori lukeakseni Mustosen kirjoja? Sillä niitähän lukee normaalisti "Aikuiset ihmiset".

   

Enni Mustonen - Morsiuskesä

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Morsiuskesä
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 255

Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun päivällä kameran etsimen kautta nähdyt kuvat alkoivat virrata silmäluomieni takana heti kun pääsin sänkyyn peiton alle. Siinä vilahteli peltotietä ja traktorin hyttiä, miehen hikinen T-paita ja auringon paahtama käsivarsi. Pellavatukkainen poika keikkui ylpeänä vanhan valmetin nokalla, kahareisin kuin hevosen selässä.. Poika ja vasikka poseerasivat navetan seinustalla, vasikan pää pojan kainalossa. Pitkäkoipinen murrosikäinen puristi rattia puimurin nokalla...

Morsiuskesä ei mielestäi yltänyt yhtä hyväski ja ylistettäväksi kirjaksi kuin Pohjantuulen tarinoita -sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Kirjasta huomasi kuitenkin Mustosen tapa kirjoittaa ja minua miellytti tapahtumien sijoittuminen maalle. 

Olen nyt ottanut aikeeksi lukea Mustosen kirjoja enemmänkin. Varmaankin ainakin ne, mitkä onnistun löytämään lähikirjastosta. Suosittelisin kyllä. Suomalaista kirjallisuutta suomalaisille.

Becca Fitzpatrick - Hiljaisuus

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Hiljaisuus (Silence)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Pirjo Ruti
Sivumääärä: 334

Yritin nousta istumaan, mutta kädet lipesivät märällä nurmella. Taistelin yhä ajatusten ympäri kiertyvää unenpöpperöä vastaan, kierin kyljelläni pois puolittain vajonneen haudan päältä ja tunnustelin tietä sumun läpi. Kaste imeytyi farkkujen polviin, kun ryömin sattumanvaraisesti sijoitettujen hautojen ja hautamonummenttien välissä. Mielessäni häilähti hämärästi, että tunsin tämän paikan, mutta ajatus jäi syrjään, sillä kallon sisältä säteilevä sietämätön kipu esti minua keskittymäästä mihinkään muuhun.

Hush Hush -kirjasarjan kolmas osa, hiljaisuus hyppää viimeksi jäädyistä tapahtumista kolme kuukautta eteenpäin. Nora on ollut siepattuna ja kadoksissa kolme kuukautta kunnes hän löytyy hautausmaalta unohtaneena viiden viimeisen kuukauden tapahtumat. Hän ei siis muista mitään Patchista, langenneista enkeleistä, nefileistä tai muusta hänen elämää mullistaneesta asiasta.  Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja Nora törmää nuoreen mieheen nimeltä Jev, joka tuntuu tutulta.

Kolmas osa ei mielestäni yltänyt ihan niin korkealle kuin kaksi aikaisempaa. Se ei kuitenkaan estä minua odottamasta viimeisen osan lukemista, joka tapahtuu sen jälkeen kun olen taas pienentänyt tuota kirjaston edellisten lainojeni kasaa.

Becca Fitzpatrick - Riitasointu

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Riitasointu (Crescendo)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Pirjo Ruti
Sivumääärä: 327

Jäykistyin. Hän ei voinut mitenkään nähdä minua. Hän näki harhoja jostain toisesta tytöstä. Hänen oli pakko nähdä. Miten hän voisi nähdä minut, jos hän ei kuullut minua?

  "Kipitä takaisin ja pyydä juomanlaskijaa lähettämään apua", hän jatkoi. ",kerro, että metsässä ei ole ketään miestä. Kerro, että siellä on yksi paholaisen enkeleistä, joka on tullut ottamaan ruumiini valtaansa ja viemään sieluni pois. Käske häntä  lähettämään pappi, pyhää vettä ja ruusuja."

Riitasointu jatkaa onnistuneesti tarinaa Norasta ja Patchista.  Tälläkin kertaa lähipiiristä löytyy vihollinen, joka haluaa tehdä pahaa Noralle ja on myös hyvin mahdollista että Nora saa tietää hyvin tärkeän asian isästää. Mikääne ei tule olemaan kuten ennen.

Marja-Leena Tiainen - Rakas Mikael

Kirjailija: Marja-Leena Tiainen
Kirjan nimi: Rakas Mikael
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 263

Minun nimeni oli Mikael. Sanon oli, koska nythän minua ei ole enää olemassa. Minä kuolin muutama sekunti sitten. Sydämeni on lakannut lyömästä. Lääkäri, joka viimeiseen asti yritti elvyttää minua, tuijottaa monitorissa näkyvää sähköistä viivaa ja vilkaisee sitten seinällä olevaa kelloa.

   -Exitus 00.22

Rakas Mikael on suomalaista nuortenkirjallisuutta parhaimmillaan. Ei olekaan ihme, että kirja on pitänyt suosiotaan vuodesta -99 eteenpäin. Tarina on hyvin yksinkertainen ja kertoo monelle tutusta teiniäidiksi tulemisesta hieman eri tavalla ja eri näkökulmasta. Kaikki tapahtuva kuitenkin kerrotaan tarinan alussa kuolleen Mikaelin näkökulmasta ja kaikki tapahtuva myös liittyy Mikaeliin tavalla tai toisella. 

Kirjan päähenkilö on kuollut, mikä ehkä sinällään on epätavallista, mutta aika-ajoin unohtaa Mikaelin olevan kirjan sisältö ja päähenkilö, kun tarinassa on niin mukaansatempaava tarina.

Enni Mustonen - Jääleinikki

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Jääleinikki
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 255

En tiedä mikä minuun meni. Ehkä se oli se vastaleikatun ruohon tuoksu tai kasteen kimallus varjoisalla nurmikolla. Hetken mielijohteesta kumarruin ottamaan sandaalit jalasta ja lähdin kulkemaan pitkin ruohokenttää paljain varpain.

   Siellä täällä näkyi tasaisessa ruohikossa pieniä päivänkakkaran näköisiä kukkia. Ne olivat tuhatkaunoja, Sirkka oli selittänyt, yhtä sitkeitä kuin voikukat meillä. Huvittelin poimimalla niitä varpaillani. Nolotti hiukan, kun yhtäkkiä huomasin edessäni isot ruskeat miesten nauhakengät.

Pohjantuulen tarinoita -sarjan toinen osa, Jääleinikki, kertoo saksaan töiden perässä muuttamasta Eliisa Hettan elämästä. Eliisan äiti, Annikki ei ole kertonut tyttärelleen oikeasta isästään, Heinrichistä ja Eliisa löydettyään nipun saksankielisiä kirjeitä ja valokuvia biologiselta isältään, päättää ottaa selvää enemmän. Annikki ei kuitenkaan halua puhua asiasta sen enenpää, joten Eliisa muutettuaan saksaan ottaa selvää.. Pikkuhiljaa. Muutenkin muutto saksaan tuo Eliisan elämään paljon uutta.

Kommentit ovat lähestulkoon samat, kuin edellisessä osassa. Tämä ei ollut yhtään huonompi kuin edellinen, vaikka usein tuntuu olevan, että tarinat ja tekstit hiipuvat aina uudessa osassa. Näin ei käymyt ja se johtunee kuitenkin siitä, että tarinoissa pääosissa ovat henkilöt eri sukupolvista. 

Enni Mustonen - Lapinvuokko

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Lapinvuokko
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 255

Tauno oli oikeassa. Pommikoneet tulivat uudelleen. Kuukautta myöhemmin sireenit huusivat taas pitkin kauppalaa. Puoli päivää kyyhötettiin jälleen kellarissa. äiti oli kuumeinen ja makasi penkillä peittoihin käärittynä pää isän sylissä. Me saimin kanssa palelimme oven vieressä takit niskassa ja rukkaset kädessä.

   Kun seuraavana aamuna olimme Saimin kanssa paikkaamassa kellarin ikkunaa pahvilla ja laudanpalasilla, kirkkoherra Laitinen tuli pyörää taluttaen kuusiaidan portista pihamaalle.

   -Jeesus Ristus, Saimi kuiskasi ja tarrasi käsivarteeni.

Pohjanmaan tarinoita -sarjan ensimmäinen osa, Lapinvuokko, kertoo 1939-1947 ajanjaksosta rovaniemeläisen Annikki Hallavaaran elämästä. Paljon kokee nuori nainen alle kymmenessä vuodessa ja syynä kaikkeen on sota.  Annikki kokee pienessä ajassa ylioppilaaksi pääsyn, häät, miehen kuoleman, rakastumisen saksalaiseen, pakolaisena olon ja lapsen synnyttämisen. Ei onneksi tarinalla ole hullumpaa loppua sillä paluu kotimaahan tuo uuden rakkauden ja työn.

En voi sanoa ettenkö pitäisi mistään muusta niin paljon, kuin suomen historiaan sijoittuvista kirjoista. Historiallinen kirjallisuus on aina ollut lähellä sydäntäni, oli se sitten suomen tai jonkin muun maan historiaa, mutta eritoten oman kotimaan menneisyydestä on mukava lukea. Mustonen kaikenlisäksi kuvaa tapahtumat niin hienosti, että oli hyvin vaikea lopettaa lukemista kesken. Siksi ehkä valvoinkin puolet yöstä lukien kirjan alusta loppuun...