lauantai 30. kesäkuuta 2012

Nora Roberts - Varastetut muistot

Seuraavaksi vuorossa olikin HYVIN helposti luettavaa ja kevyttä tekstiä. Cordina sarjan 1. osa. Lukuheti kesti huimat 3 h. Kaikki varmasti tuntevat Nora Robertsin tuotantoa, ja kun on kyse Harlequinin pokkareista, ne ovat juuri sellaisille, jotka kaipaavat välillä jotain mielen tyhjentävää. Koska kyseessä oli mielen tyhjentävä kokemus, en sen enempää aio kirjasta kirjoittaa. Lukekaahan itse :)


Pahoittelen, tällä kertaa ei ole kuvaa.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Cecelia Ahern - Ihmemaa

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun jokin asia katoaa ja haluaisitte löytää sen. Etsitte niin kauan, että löydätte sen tai sitten luovutatte, koska sitä ei yksinkertaisesti löydy? Noh Sandy Shortt ei luovuta koskaan.

Sandy Shott on kadonneita etsivä nainen, joka kokee palavaa tarvetta etsiä jokaista kadottamaansa tavaraa. Joku luokittelee sen pakkomielteeksi, mutta vain hän itse tietää, miksi tekee niin ja ei koe sitä pakkomielteenä. Se on pikemminkin hänelle elämäntapa. Mutta mitäs kun kadonneita ihmisiä etsivä ihminen katoaa itse?

Taas Cecelia Ahern onnistui yllättämään minut kirjalla, joka ei pitkästytä. Kirja paikasta, nimeltä Täällä, jonne kadonneet asiat menevät, oli oikein mukava ja ajatuksia herättävä kirja. Tosin eräs asia jäi häiritsemään. Sandyn ja erään Jackin ympärille punottiin kirjassa hetkelliseksi jotain. Sandy etsi Jackin veljeä ja he viettivät paljon aikaa puhelimessa puhuen, ja tunsivat ensi kertaa pitkästä aikaa itsensä rentoutuneiksi. Kuitenkaan loppujen lopuksi heidän välilleen ei mitään tullut ja kirjan loppu jäi tälläkin kertaa aika avoimeksi. 

Jollain tavalla se on hyvä asia, mutta en pidä siitä, että joudun miettimään liikaa kirjan lukemisen jälkeen. Mitä ihmisille voisi viimeisen sivun jälkeen tapahtua? Alan kehittämän päässäni lisää lukuja kirjaan ja keksin mitä kenellekkin tapahtuu. Mitä Täällä paikan ihmisille tapahtui? Pääsikö kukaan sieltä pois?

Kirjan kannesta sen verran, että vaikka se tuokin kuvan kevyestä hömpästä, loppujenlopuksi tämä ei ole sitä. Se on vain hitusella romantiikalla höystetty romaani joka kertoo tarinan ei niin lyhyen Sandy Shorttin elämästä.  



lauantai 23. kesäkuuta 2012

Cecelia Ahern - Sateenkaaren tuolla puolen

Enkeliopin jälkeen oli mukava vaihtaa kevyempään lukemiseen. 563 sivuisesta kirjasta luin 400+ sivua ensimmäisenä iltana ja loput kahdessa eri osassa eri päivinä. Jos siis kaipaat kevyttä lukemista, kannattaa valita tämä.

"Istuinhan ruohikolla parhaan ystäväni Alexin kanssa ja katselin parhaan ystäväni Alexin kasvoja ja nenää ja silmiä ja huulia, mutta ne näyttivät jotenkin erilaisilta kuin ennen. Niinpä minä suutelin häntä. Tartuin tilaisuuteen ja suutelin häntä."

He ovat pienestä pitäen ystävyksiä, parhaita sellaisia. Sitten Alex muuttaa bostoniin ja Rosie jää Dubliniin saatuaan tietää, että on raskaana. He pitävät silti yhteyttä vuosien ajan, menevät naimisiin yhden, ehkä kahdenkin kerran. Silti kuitenkin aina ajattelevat että ehkä he olisivat toisilleen tarkoitetut

Kirja koostuu Alexin ja Rosien kirjeenvaihdosta, sähköposteista ja chattailystä. Mukaan mahtuu toki Rosien ja hänen ystäviensä, äidin sekä muiden välistä viestittelyä. Ainoastaan ihan lopussa on kertomuksentapainen kohta, joka ei koostu kirjeistä. Muuten koko kirja on sitä.

7 vuotiaasta reilu 50 vuotiaaksi vanhenevat ystävysten elämässä ehtii tapahtua sitä sun tätä, mutta ystävyys heidän välillään pysyy. Alexista tulee lääkäri ja Rosiesta lopulta hotellialan ihminen, niin kuin he jo lapsina olivat päättäneet. Kirjan loppukaan ei yllätä, sillä romanttisissa kirjoissahan käy aina niin! 


torstai 21. kesäkuuta 2012

Danielle Trussoni - Enkelioppi

"Evangeline kumartui posliinisen pesualtaan ylle ja huuhteli kasvonsa kylmällä vedellä karkokottaen näkemänsä unen rippeet. Hän ei muistanut unta, mutta sen jälkivaikutelma varjosti hänen mieltään - painostava pahaenteisyys, selittämätön yksinäisyyden ja hämmennyksen tunne."

Jos sanoisin kirjan kertovan langenneista enkeleistä, nefileistä,  mitä ensimmäisenä siitä tulee mieleen? Jos kirja kertoo myös nuoresta nunnasta?  Ne yhdistämällä saadaan aikaiseksi erittäin hyvä, jokseenkin ehkä hieman hidaslukuinen, kirja. 

Enkelitutkijat ovat jo aikoja tutkineet ja taistelleet hiljaa nefileitä vastaan. Evangeline on yksi heistä, vaikkei sitä aluksi tiedäkään. Hän on luostarissä elävä nunna, jonka elämä muuttuu, kun hän tapaa Verlaine nimisen miehen, jonka Percival Grigori on palkannut. Herra Grigori taas... noh saatte lukea itse ;)

Pidin oikeen paljon kirjasta, vaikka luinkin sitä hieman yli kaksi viikkoa. Johtuen toki osittain siitä, että illalla ei enää oikeen ole jaksanut mitään töiden jälkeen tehdä, mutta myös siitä, että Enkelioppi oli hieman raskaampaa luettavaa. Varsinkin illalla.

Kirjassa hypitään paikasta toiseen, henkilöstä toiseen ja aikakaudesta toiseen. Yleensä inhoan sitä, mutta tässä se ei ollut niin häiritsevää, sillä se oli toteutettu hyvin. Aikakausi hyppy tapahtui kerran (osa 2 kokonaan sitä, mutta osaan 3 palattaessa taas"nykyaikaa"). Henkilöiden kesken tarinassa pompittiin vähän enemmän. Yksi luku Evangelinen elämää luostarissa, toinen Verlainen New Yorkissa. Mutta ei häiritsevää, uskokaa pois!

Kirjan loppuratkaisu on jokseenkin arvattavissa, mutta ehkä kaikki eivät kuitenkaan osaa  heti arvata mitä käy. Loppu jää kuitenkin mielestäni vähän liian auki ja tyhjäksi. Joku saattaa tykätä, mutta se olikin sitten ainoa asia kirjassa, josta en pitänyt.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...