lauantai 30. marraskuuta 2013

Becca Fitzpatrick - Loppusoitto

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Loppusoitto (Finale)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Pirjo Ruti
Sivumääärä: 342

Miten minä voisin kertoa Marcielle, että puhdasveriset nefilit, kuten hänen vanhempansa, onnistuvat harvoin saamaan lapsia, ja kun niin tapahtui, jälkeläiset olivat heikkoja ja sairaita, ja Hankin muutamat viime sanat olivat sisätäneet surullisen totuuden, että kaiken todennäköisyyden mukaan Marcie ei eläisi enää pitkään?
   Lyhyesti sanottuna en mitenkään.

Loppusoitto on Hush Hush -sarjan viimeinen osa ja lopettaa sarjan, ihme kyllä, erittäin hyvin. Olisin voinut kuvitella, että tämäkin tarina jää inhottavasti joistakin kohtaa auki, mutta kirja antoi jokaiselle kysymykselle vastauksen.  Kaikki kääntyy lopulta hyvin, tietysti vain joidenkin kohdalta. Lopputaistelu nefilien ja kuolleiden enkelien välillä käydään, nefileistä löytyy petturi ja arkkienkeli palkitsee Noran.

Sanon vain, että jos tästä tehdään joskus elokuva, toivon ettei sitä pilata, kuten suurimpaa osaa elokuvista.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Parittomat

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Parittomat
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 247

Kesti pitkään, ennen kuin jouduin jälleen Petäjäniemen isännän kanssa silmätyksin. Tottakai olin heti katsastuskonttorissa käytyäni yrittänyt soittaa Tommi Saariselle, mutta kun soitto kääntyi samantien vastaajaan, tyydyin lähettämään tekstiviestin, että volkkari oli katsastettu ja jälleen liikenteessä ja vakuutuksessa. Vastausta ei tietenkään kuulunut enkä oikeastaan sitä odottanutkaan.

Noniin. Nyt hypättiin pois historiallisesta kirjallisuudesta ja palattiin 2000-luvulle. Annan ja Hilman jälkeläiset kohtaavat Janakkalassa. Sarjan viimeinen kirja, Sidotut, on edeltäjiään huomattavasti "romanttisempi" (siis ei yhtään enempää kuin muut mustosen kirjat) ja kertoo rauhallisesta elämästä kera Petääjäniemen isännän ex-vaimon, vihaisen kunnan terveystarkastajan ja nenänsä joka asiaan työntävien ihmisten kanssa. 

Salla Hartikainen, Fanni Backmanin luokse asettunut argonomi, joka palkataan paikalliseksi luomutarkastajaksi muutamaksi viikoksi, on sukua Hilma-Maria Rantamäelle ja Tommi Saarinen taas, Petäjäniemen isäntänä, on sukua Anna Sofia Weckamanille

Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Sidotut

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Sidotut
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 328

Kirkkaassa päivänvalossa avioerokysymys osoittautui paljon visaisemmaksi kuin olin kuvitellutkaan. Ensinnäkään en tuntenut muita juristeja kuin Joonaksen, joka oli hoitanut vuosikymmeniä sekä Augusta-tädin että minun asioitani. En myöskään tiennyt, keneltä olisin kysynyt sopivaa asianajajaa paljastamatta mihin sitä tarvitsin.

Hilman ja perheen elämä Amerikassa ei ole ruusuilla tanssimista, sillä Voitto loukkaa kätensä pahasti ja joutuu jäämään pois töistä. Pian myös Veikko irtisanoo itsensä liian vaarallisen työn takia. Uusia töitä on hankala saada. Eikä kaikki hyvin mene sittenkään, kun Veikko pääsee uudelleen töihin. Lopulta käy niin, että Hilma perhe palaa suomeen yksi henkilö pienempänä.

Anna on sillä välin mennyt naimisiin tuomari Joonas Weckmanin kanssa. Liitto on kuitenkin enemmän järki- kuin rakkausavioliitto. Eikä sitä järkeäkään siitä lopuksi löydy yhtään enempää kuin virheessä olisikaan. Anna alkaa puuhata avioeroa, mutta kuten arvattavissa, tuomari halvaantuu ja Anna joutuu jäämään tämän rinnalle hoivaamaan häntä.

Sidotut on sarjan toiseksiviimeinen osa, mutta viimeinen Hilman ja Annan tarinaa kertova kirja. Olisin kyllä kaivannut hieman selkeämmän lopun, sillä huomasin seuraavaa kirjaa aloittaessa, etten tiennyt miten henkilöhistoriat nyt menivät kenenkin kohdalla, vaikka oli kirjan alussa selitetty.

 

torstai 21. marraskuuta 2013

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita: Lipunkantajat

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Lipunkantajat
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 235

   - Hilma! Miinan hätääntynyt ääni kuului oven lävitse.  - Anna-neiti valuu verta!
   Hetkessä olin jalkeilla. Ei siinä ehtinyt muuta kuin kiskoa kengät paljaisiin jalkoihin ja viskata huovan hartioille. Ryntäsin Hilman Miinan ohi portaita alas ja pihan poikki kyökin ovesta sisään. Augusta-neiti nojasi tukka hassallaan ruokasalin ovenpieleen ja takertui minuun kuin hukkuva.
   - Anna kuolee, hän kuiskasi vapisevalla vanhan naisen äänellä. - Auta, Hilma!

Anna-neiti rakastuu varattuun mieheen ja tulee raskaaksi. Hilman pitää valita kahden miehen väliltä. Kummatkin naiset kiertävät vaalikampanjan merkeissä ja yllätyksekseen tulevat valituksi eduskuntaan.

Lipunkantajat oli edellistä osaa mielenkiintoisempi sisällöltään ja sen jaksoi lukea nopeampaa. Tässä kirjassa eletään tuhatyhdeksänsataa luvun alkua, kun naisille myönnettiin äänioikeus ja naisia valittiin eduskuntaan. Vielä on kyseisestä sarjasta jäljellä kaksi kirjaa. Tai itseasiassa yksi ja kaksi kolmasosaa.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Mustasukkaiset

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Mustasukkaiset
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 220

Sen verran kumminkin rohkaistuin, että seuraavana iltana puhuin Veikolle suoraan aikovani ottaa eron Artturista. Liikutti vähän, kun toinen tuli siitä niin iloiseksi, pyyhki silmiäänkin ja sanoi, että oli toivonut niin hartaasti muttei ollut halunnut ruveta minua painamaan sen eroasian kanssa.

Järjen ja tunteen tarinoita osa kaksi. Hilma on naimisissa Artturin kanssa ja elää tämän kanssa Augusta- ja Anna-neidin omistamassa mökissä. Kaikki vaan ei kuitenkaan mene mitenkään hienosti ja hyvin, sillä Artturi juo ja on poissa kotoa.

Anna taas opettaa koulussa saksaa ja häärää kaiken muunkin kimpussa  paljon.

Toinen osa ei kauheasti säväyttänyt, mutta jatkan silti sarjan lukemista, sillä ei se silti mikään huono ole.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Yllätysperintö

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Yllätysperintö
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 271

Äidin äänestä kuuli heti, että jotakin okauheaa oli tapahtunut.
  - Odota, tää kuuluu vähän huonosti, kulin itseni sanovan vaikka kuristava tunne oli levinnyt jo sydänalaan. Parin askeleen päässä oli parkkihallin portaikkoon johtava ovi. Hädintuskin ennätin sen taakse, kun äiti oli jo kertonut kaiken.
  Matti oli kuollut.

Anna on graduaan vaille valmis agronomi joka päätyy takaisin kotitilalle pitämään kaikkea pystyssä, kun veli kuolee äkillisesti auto-onnettomuudessa. Onneksi tilalla auttavat niin sähkömies/lypsykoneen asentaja Harri kuin naapuritilan isäntä Ilkkakin. Matin leskestä, Marjutista ei ole hyötyä tilalle, sillä tämä hädintuskin nousee sängystä ylös. Annalle jää navettatöiden lisäksi myös osaksi kummityttönsä Sannan hoitaminen joka yllättäen kattaa myös naapuritilan ilkan tyttären Jenninkin.

Yllätysperintö ei ollut yllätys ollenkaan. Koko kirjan tapahtumat saattoi ennustaa sitä mukaan kun kirjaa luki. Toisaalta, mukava tälläisiäkin kirjoja on välillä lukea, kun yhdessä vaiheessa tuli luettua niin paljon jännitystä.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Tunteiden lukukausi

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Tunteiden lukukausi
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 280

Raija tuli juuri kahvinkeitintä täyttämästä, kun ilmestyimme rinnatusten hänen ovelleen.
  - Elina on juuri sanoutunut irti, Tapio sanoi soinnuttomasti eikä katsonut meihin kumpaankaan.
  - Voisitko laittaa paperit kuntoon.
    -Lähden huomenna kaupungista, sanoin Raijalle.

Tunteiden lukukausi ei todellakaan ole mikään romanttinen lässy kirja, vaikka niin voisi nimestä ja kannsesta kuvitella. Romanttisenpaakin tekstiä on tullut luettua ja tämä ei tosiaankaan kuulu siihen kastiin.

Elina on kolmekymppinen opettaja joka jättää työnsä Vantaalla ja muuttaa Etelä-Savoon, pieneen maaseutukylään opettajaksi. Elinan päätöstä edesauttaa tämän vanhempi sisko, joka kertoo kylän koulun tarvitsevan uutta opettajaa, sillä rehtorin vaimo ei ollut sovelias siihen työhön.
   Elina siis muuttaa ja saa uuden työn uudesta koulussa.  Hän joutuu kohtaamaan huono kohtelua rehtorilta ja tämän tyttäreltä. Hulluiksi eräskin sitä perhettä kutsui...
   Elina löytää myös miesystäväkseen koulutoimenjohtajan, mutta hän ei taida olla se oikea.

On kuitenkin sanottava, ettei tämä ehkä parasta luettavaa ollut. Nopeaa kylläkin, mutta tasaista ja ei niin tunteita herättävää. Olisin myös kaivannut murretta tekstiin, sillä olihan kuitenkin kyse Etelä-Savosta, missä kaikki tapahtui.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Nimettömät

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Nimettömät
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 253

Eihän tämä sen isompi huone ollut, mutta oli siinä sentään kakluuni ja ikkuna ja kunnolliset hirsiseinät. Samasta portaasta mentiin moneen asuntoon ja yhdet raput vei vielä yläkertaan.
  - Kyllä tähän kaksi mahtuu, Artturi sanoi ja katsoi minuun pää vähän vinossa.
  - Keväällä pitäis mahtua kolme, minä kuiskasin ja menin ikkunan ääreen. Koivu kasvoi ikkunan edessä, iso riippakoivu jossa oli vahvat oksat. 
  Äkkiä artturin kädet kiertyivät ympärilleni ja huulet painuivat kaulaani vasten.
  - Voi sitä mammaa, mies kuiskasi korvaani. - Pikkuista, pikkuista mammaa.
   Silloin minulta vasta pääsi se kauan kaivattu itku. 

Ajattelin aloittaa uuden sarjan Mustoselta. Järjen ja tunteen tarinoita sisältää neljä eri kirjaa. Ensimmäinen, Nimettömät kertoo Hilmasta, joka tulee piiaksi Augusta neidin taloon Helsinkiin ja Anna Sofiasta joka muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja samaan talouteen tätinsä Augustan luokse asumaan. Nuoret naiset ovat niin erilaisia, mutta silti he löytävät yhteisen sävelen, vaikka erinäisten tapahtumien ansioista kuluu aikaa, jolloin juttu ei luista.

Hilma lähtee helsinkiin, sillä edellisessä palveluspaikassa apteekkari yritti käydä käsiksi. Apteekkarin vaimo sitten järjestää Hilmalle palveluspaikan Helsinkiin ja nuori nainen lähtee sinne, vaikkakin hieman apeana. Kotipaikkaan jää perhe ja Santtu, joka kyllä lupaa tulla Hilman hakemaan.

Anna-Sofia päätyy Augusta tädin luokse isänsä kuoleman jälkeen. Äiti on aikeissa viedä tyttönsä kuopioon, mutta Augusta neiti päättää kustantaa Annan opiskelut ja asumisen. Niin Annakin matkaa yksin pitkän matkan Vaasasta Helsinkiin.

Augusta neiti on "vanhapiika" ja passuttaa Hilmaa oikein olan takaa. Milloin pitää kengät laittaa jalkaan ja milloin tuoda keskellä yötä vettä sänkyyn. Välillä hyvin yksitoikkoinen ja välinpitämätön hahmo, onnistuu paikka paikoin näyttämään tunteensa ja välittää muista. 

Minusta on hieman ihmeellistä, että niin moni ihminen kuvittelee Mustosen (aka. Kirsti Mannisen) kirjat romanttiseksi hömpäksi, sillä näin ei ole. Toki näihin kirjoihin sisältyy romantiikkaa, mutta yhtä paljon kuin muihinkin ei romanttisiin kirjoihin. Minua jopa kirjastonhoitaja vähän kummaksuen katsoi ja lausui "Vai Mustosta luet" kun kävin viimeksi kaksi kirjaa lainaamassa. Olenko muka liian nuori lukeakseni Mustosen kirjoja? Sillä niitähän lukee normaalisti "Aikuiset ihmiset".
   

maanantai 11. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Morsiuskesä

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Morsiuskesä
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 255

Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun päivällä kameran etsimen kautta nähdyt kuvat alkoivat virrata silmäluomieni takana heti kun pääsin sänkyyn peiton alle. Siinä vilahteli peltotietä ja traktorin hyttiä, miehen hikinen T-paita ja auringon paahtama käsivarsi. Pellavatukkainen poika keikkui ylpeänä vanhan valmetin nokalla, kahareisin kuin hevosen selässä.. Poika ja vasikka poseerasivat navetan seinustalla, vasikan pää pojan kainalossa. Pitkäkoipinen murrosikäinen puristi rattia puimurin nokalla...

Morsiuskesä ei mielestäi yltänyt yhtä hyväski ja ylistettäväksi kirjaksi kuin Pohjantuulen tarinoita -sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Kirjasta huomasi kuitenkin Mustosen tapa kirjoittaa ja minua miellytti tapahtumien sijoittuminen maalle. 

Olen nyt ottanut aikeeksi lukea Mustosen kirjoja enemmänkin. Varmaankin ainakin ne, mitkä onnistun löytämään lähikirjastosta. Suosittelisin kyllä. Suomalaista kirjallisuutta suomalaisille.

Becca Fitzpatrick - Hiljaisuus

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Hiljaisuus (Silence)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Pirjo Ruti
Sivumääärä: 334

Yritin nousta istumaan, mutta kädet lipesivät märällä nurmella. Taistelin yhä ajatusten ympäri kiertyvää unenpöpperöä vastaan, kierin kyljelläni pois puolittain vajonneen haudan päältä ja tunnustelin tietä sumun läpi. Kaste imeytyi farkkujen polviin, kun ryömin sattumanvaraisesti sijoitettujen hautojen ja hautamonummenttien välissä. Mielessäni häilähti hämärästi, että tunsin tämän paikan, mutta ajatus jäi syrjään, sillä kallon sisältä säteilevä sietämätön kipu esti minua keskittymäästä mihinkään muuhun.

Hush Hush -kirjasarjan kolmas osa, hiljaisuus hyppää viimeksi jäädyistä tapahtumista kolme kuukautta eteenpäin. Nora on ollut siepattuna ja kadoksissa kolme kuukautta kunnes hän löytyy hautausmaalta unohtaneena viiden viimeisen kuukauden tapahtumat. Hän ei siis muista mitään Patchista, langenneista enkeleistä, nefileistä tai muusta hänen elämää mullistaneesta asiasta.  Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja Nora törmää nuoreen mieheen nimeltä Jev, joka tuntuu tutulta.

Kolmas osa ei mielestäni yltänyt ihan niin korkealle kuin kaksi aikaisempaa. Se ei kuitenkaan estä minua odottamasta viimeisen osan lukemista, joka tapahtuu sen jälkeen kun olen taas pienentänyt tuota kirjaston edellisten lainojeni kasaa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Becca Fitzpatrick - Riitasointu

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Riitasointu (Crescendo)
Kustantaja: WSOY
Suomentanut: Pirjo Ruti
Sivumääärä: 327

Jäykistyin. Hän ei voinut mitenkään nähdä minua. Hän näki harhoja jostain toisesta tytöstä. Hänen oli pakko nähdä. Miten hän voisi nähdä minut, jos hän ei kuullut minua?
  "Kipitä takaisin ja pyydä juomanlaskijaa lähettämään apua", hän jatkoi. ",kerro, että metsässä ei ole ketään miestä. Kerro, että siellä on yksi paholaisen enkeleistä, joka on tullut ottamaan ruumiini valtaansa ja viemään sieluni pois. Käske häntä  lähettämään pappi, pyhää vettä ja ruusuja."

Riitasointu jatkaa onnistuneesti tarinaa Norasta ja Patchista.  Tälläkin kertaa lähipiiristä löytyy vihollinen, joka haluaa tehdä pahaa Noralle ja on myös hyvin mahdollista että Nora saa tietää hyvin tärkeän asian isästää. Mikääne ei tule olemaan kuten ennen.





maanantai 4. marraskuuta 2013

Marja-Leena Tiainen - Rakas Mikael

Kirjailija: Marja-Leena Tiainen
Kirjan nimi: Rakas Mikael
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 263

Minun nimeni oli Mikael. Sanon oli, koska nythän minua ei ole enää olemassa. Minä kuolin muutama sekunti sitten. Sydämeni on lakannut lyömästä. Lääkäri, joka viimeiseen asti yritti elvyttää minua, tuijottaa monitorissa näkyvää sähköistä viivaa ja vilkaisee sitten seinällä olevaa kelloa.
   -Exitus 00.22

Rakas Mikael on suomalaista nuortenkirjallisuutta parhaimmillaan. Ei olekaan ihme, että kirja on pitänyt suosiotaan vuodesta -99 eteenpäin. Tarina on hyvin yksinkertainen ja kertoo monelle tutusta teiniäidiksi tulemisesta hieman eri tavalla ja eri näkökulmasta. Kaikki tapahtuva kuitenkin kerrotaan tarinan alussa kuolleen Mikaelin näkökulmasta ja kaikki tapahtuva myös liittyy Mikaeliin tavalla tai toisella. 

Kirjan päähenkilö on kuollut, mikä ehkä sinällään on epätavallista, mutta aika-ajoin unohtaa Mikaelin olevan kirjan sisältö ja päähenkilö, kun tarinassa on niin mukaansatempaava tarina.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...