sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Enni Mustonen - Jääleinikki

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Jääleinikki
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 255

En tiedä mikä minuun meni. Ehkä se oli se vastaleikatun ruohon tuoksu tai kasteen kimallus varjoisalla nurmikolla. Hetken mielijohteesta kumarruin ottamaan sandaalit jalasta ja lähdin kulkemaan pitkin ruohokenttää paljain varpain.
   Siellä täällä näkyi tasaisessa ruohikossa pieniä päivänkakkaran näköisiä kukkia. Ne olivat tuhatkaunoja, Sirkka oli selittänyt, yhtä sitkeitä kuin voikukat meillä. Huvittelin poimimalla niitä varpaillani. Nolotti hiukan, kun yhtäkkiä huomasin edessäni isot ruskeat miesten nauhakengät.

Pohjantuulen tarinoita -sarjan toinen osa, Jääleinikki, kertoo saksaan töiden perässä muuttamasta Eliisa Hettan elämästä. Eliisan äiti, Annikki ei ole kertonut tyttärelleen oikeasta isästään, Heinrichistä ja Eliisa löydettyään nipun saksankielisiä kirjeitä ja valokuvia biologiselta isältään, päättää ottaa selvää enemmän. Annikki ei kuitenkaan halua puhua asiasta sen enenpää, joten Eliisa muutettuaan saksaan ottaa selvää.. Pikkuhiljaa. Muutenkin muutto saksaan tuo Eliisan elämään paljon uutta.

Kommentit ovat lähestulkoon samat, kuin edellisessä osassa. Tämä ei ollut yhtään huonompi kuin edellinen, vaikka usein tuntuu olevan, että tarinat ja tekstit hiipuvat aina uudessa osassa. Näin ei käymyt ja se johtunee kuitenkin siitä, että tarinoissa pääosissa ovat henkilöt eri sukupolvista. 

Enni Mustonen - Lapinvuokko

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Lapinvuokko
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 255

Tauno oli oikeassa. Pommikoneet tulivat uudelleen. Kuukautta myöhemmin sireenit huusivat taas pitkin kauppalaa. Puoli päivää kyyhötettiin jälleen kellarissa. äiti oli kuumeinen ja makasi penkillä peittoihin käärittynä pää isän sylissä. Me saimin kanssa palelimme oven vieressä takit niskassa ja rukkaset kädessä.
   Kun seuraavana aamuna olimme Saimin kanssa paikkaamassa kellarin ikkunaa pahvilla ja laudanpalasilla, kirkkoherra Laitinen tuli pyörää taluttaen kuusiaidan portista pihamaalle.
   -Jeesus Ristus, Saimi kuiskasi ja tarrasi käsivarteeni.

Pohjanmaan tarinoita -sarjan ensimmäinen osa, Lapinvuokko, kertoo 1939-1947 ajanjaksosta rovaniemeläisen Annikki Hallavaaran elämästä. Paljon kokee nuori nainen alle kymmenessä vuodessa ja syynä kaikkeen on sota.  Annikki kokee pienessä ajassa ylioppilaaksi pääsyn, häät, miehen kuoleman, rakastumisen saksalaiseen, pakolaisena olon ja lapsen synnyttämisen. Ei onneksi tarinalla ole hullumpaa loppua sillä paluu kotimaahan tuo uuden rakkauden ja työn.

En voi sanoa ettenkö pitäisi mistään muusta niin paljon, kuin suomen historiaan sijoittuvista kirjoista. Historiallinen kirjallisuus on aina ollut lähellä sydäntäni, oli se sitten suomen tai jonkin muun maan historiaa, mutta eritoten oman kotimaan menneisyydestä on mukava lukea. Mustonen kaikenlisäksi kuvaa tapahtumat niin hienosti, että oli hyvin vaikea lopettaa lukemista kesken. Siksi ehkä valvoinkin puolet yöstä lukien kirjan alusta loppuun...





torstai 17. lokakuuta 2013

Sari Luhtanen - Tuulin Viemää

Kirjailija: Sari Luhtanen
Kirjan nimi: Tuulin Viemää
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 288

Oli kuin pyörre olisi imaissut hetkeksi kaiken hapen huoneesta. Ihmisten silmät laajenivat, he olivat täysin sanattomia, ja Tuulilla itselläänkin kesti hetken tajuta, mitä oli juuri päästänyt suustaan. Hän oli tottunut laukaisemaan valheita aina sopivalla hetkellä, mutta tästä ei ollut enää paluuta. Maanpinta oli tulossa vastaan kovaa vauhtia. Hän erotti jo kivikon muodon, eikä matkalla ollut pehmentäviä puunoksia. Kohta hän ruhjoutuisi.

Tuuli päästää suustaan paljon valheita, joita on vaikea uskoa. Hän on töissä meteorologina Metmediassa ja siellä, vaikka valitsikin ammattinsa nimensä perusteella. Eräänä päivänä Tuuli hermostuu työkaverinsa häähössötykseen ja lipsauttaa oikein kunnon emävalheen, hänkin on menossa naimisiin. On kuitenkin pieni ongelma, nimittäin sulhasesta ei ole tietoakaan. Ja ongelmaan on vain yksi ratkaisu: etsi sulhanen. Tuuli käy läpi monta miestä ja on päätyä jo yhden kanssa naimisiin kunnes tajuaa viimein kuka on se oikea.

Aika perussettiä ja arvattava tarina. Mutta toistaalta, eihän tarinan tarvitse olla yllättävä mikäli kaipaa vain jotain kevyttä lukemista. Takakannen tekstin mukaan kyseessä on romanttinen komedia, mutta itse en muista nauraneeni kuin ehkä kerran koko kirjan aikana. Tosin ongelma voi olla myös siinä, että vaadin komedia-kirjalta niin paljon, että se naurattaa. Kirjan tekstin täytyy olla niin hyvää ja täydellistä että tapahtumat voi kuvitella mielessään ja osaa eläytyä päähenkilöön. Tässä ei valitettavasti kuitenkaan käynyt niin. 

Kaikesta huolimatta Tuulin Viemää ei ole mikään huono kirja. Se saa ajatukset kulkemaan omaa rataansa ja keskittymään Tuulin naurettaviin tempauksiin ja typeriin valheisiin. Se saa myös miettimään, kuinka (kohta) kolmekymppinen nainen voisi edes olla kuin Tuuli.

Becca Fitzpatrick - Langennut Enkeli

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Kirjan nimi: Langennut Enkeli (Hush, Hush)
Suomentanut: Pirjo Ruti
Kustantaja: WSOY
Sivumääärä: 299

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua rantauduimme Patchin kanssa halvan motellin ovelle. En ollut sanonuy hänelle sanaakaan, kun olimme juosseet räntäsateen läpi, ja nyt en ollut vain likomärkä vaan myös täysin... hermoraunio. Satoi kaatamalla, enkä uskonut että palaisimme Jeepille vähään aikaan. Mikä jätti Patchin, minut ja motellin samaan yhtälöön määrittelemättömäksi ajaksi.

Minulla oli jo pitkän aikaa tarkoituksena aloittaa  Langennut Enkeli -kirjasarja, mutta ilmeisesti kirjat ovat aikalailla suosittuja nuorten keskuudessa, sillä joka ikinen kerta kun tarkoitukseni on ollut lainata sarja kirjastosta, kaikki ovat olleet lainassa. Sitten olenkin lainannut muita kirjoja ja unohtanut taas Fitzpatrickin kirjat joksikin aikaa. Nyt kuitenkin otin härkää sarvista ja varasin kirjastosta itselleni tämän ensimmäisen osan (kaksi seuraavaakin on jo kirjastossa haettavissa).

Juoni yksinkertaisuudessaan  kertoo tavallisesta tylsästä lukiolaistytöstä, Norasta, jolla ei ole elämässään romanssia tai muutakaan  mielenkiintoista. Hän joutuu kuitenkin biologian tunnilla  oudon Patchin pariksi, joka jostain kumman syystä on hyvin kiinnostunut Norasta. Nora kokee outoa vetoa Patchiin ja kuulee jopa tämän äänen päässään. Mutta kaikkihan on mielikuvituksen tuotetta -vai onko?

Luin kirjan vaihteeksi taas nopeaa ja kulutin puolet yöstäni siihen (köh seuraavana päivänä oli aikainen herätys, auts) ja en oikeastaan kadu sitä. Pidin kirjoitustyylistä, eikä tarinakaan pettänyt odotuksiani. Aluksi mielenkiintoni herätti juoni langenneesta enkelistä, sillä olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut aiheesta, mutta kirjaa lukiessani huomasin sen tosiaankin olevan kaikinpuolin mukavaa luettavaa. Tarina alkoi ehkä vähän huterasti ja tylsästi, mutta jonkin aikaa luettua se parani.

Ja olen myös iloinen että yliluonnollisia kirjoja kirjoitetaan muustakin kuin vampyyreistä tai ihmissusista. (Liika Twilight fanitus muiden keskuudessa on jättänyt jälkensä, enkä ole niitäkään vielä lukenut!)


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sara Shepard - Valehtelevat Viettelijät: PAHA

Kirjailija: Sara Shepard
Kirjan nimi: Valehtelevat Viettelijät: Paha (Wicked)
Suomentanut: Sirpa Parviainen
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 323

Herra Calloway tiirasi sanoja lasiensa lävitse. "Kaksi miljoonaa dollaria lapsenlapselleen Smithsonille, kaksi miljoonaa dollaria lapsenlapselleen Johathanille ja kaksi miljoonaa dollaria lapsenlapselleen Melissalle." Hän vaikeni hetkeksi katseen viivähtäessa hetken Spencerissä. Hänen kasvoilleen nousi vaivaantunut ilme. "Ja... siinäpä se sitten olikin. Tarvitsen vielä kaikkien allekirjoitukset tähän." 

Sarjan uusin osa palaa menneisyyteen ja nykyisyyteen hyppien, niin kuin aikaisemmissakin osissa. Tällä kertaa tytöt miettivät tarkemmin Aikakapselin aikaisia tapahtumia, mitä Ali oli pelänny? Ian pääsee kotiarestiin ja katoaa jossain vaiheessa. Spencer kuitekin löytää hänet...
En sanoisi tätä osaa niin mielenkiintoiseksi kuin aikaisempia. Tuntuu, että mitä edemmälle mennään tarinassa, niin sitä mielenkiinnottomammaksi tapahtumat käyvät. On kuitenkin vielä mahdollista, että tarina oaranee, sillä osia on luvassa lisää, ja seuraava osan, Tappava, pitäisi ilmestyä tänävuonna.


torstai 3. lokakuuta 2013

Maria Orkoma - Lesti & Lautanen

Kirjailija: Maria Orkoma
Kirjan nimi: Lesti & Lautanen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä
Sivumääärä: 206

Oleskelutilan ruusukukkaiset tapetit repsottivat, tomua ja romua oli kaikkialla, mutta lattianpäällys, se vähä mitä siitä näkyi, vaikutti aidolta parketilta. Ja erkkeri-ikkuna antoi pienelle sisäpihalle, jota hallitsi iso omenapuu.
  Henna ja Auri olivat katsoneet toisiinsa.
  "Saako tämänkin vuokrata?" he olivat huutaneet yhteen ääneen. "Siis yhdessä?" he olivat jatkaneet.

Lesti ja Lautanen aloittaa uuden sarjan, satakielisiskot. Kirja kertoo kahdesta nuoresta naisesta, joista toinen perustaa ravintolan, ja toinen suutarinliikkeen. Sattuman kaupalla he törmäävät saman talon esittelyssä ja huomaavat pian vuokranneen talon yhdessä, vaikkeivat edes tunne toisiaan kunnolla. 

Pitkästä aikaa löysin jotain kotimaista  luettavaa, joka miellytti. Aion todellakin lukea sarjan muutkin osat, sitten kun ne ilmestyvät. Harkitsin jopa hieman kirjailijan aikaisempia teoksia...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...