maanantai 31. joulukuuta 2012

Nora Roberts - Pimeyden paheet

Kolmas osa kyseistä sarjaa, tällä kertaa päähenkilönä Althea, joka esiintyi ensimmäisessä osassa Boydin työparina.
Toinen päähenkilö on Colt, joka alkaa työskennellä Althean parina eräässä jutussa. 

Ei varmaan enää oikeastaan tarvitse edes sen kummemmin selitellä tästä kirjasta. Juoni kulkee aikalailla niin kuin yleensä. Päähenkilöt rakastuvat, nainen vastustelee ja mies saa lopulta naisen tajuamaan että tämä tarvitsee miestä. Rikos ratkaistaan ja pahikset joutuvat telkien taakse. Luettavaa kamaa niinkuin yleensä.


lauantai 29. joulukuuta 2012

Nora Roberts - Yön varjot

Yön varjot pokkari on jatkoa edelliselle Robertsin kirjalle, Yövuoro. Tällä kertaa päähenkilönä on Deborah O'Roarke, Cilla O'Roarken sisko. 

Mies oli pukeutunut kokonaan mustaan, ja tämä oli pitkä ja hoikka varjo muiden varjojen joukossa. Hän seisoi stilettiä heilutelleen narkkarin vieressä jalat levällään ja vartalo jännittyneenä. - Pysy kaukana, mies komensi, kun Deborah otti automaattisesti askeleen eteenpäin. Miehen ääni oli kuin kuiskauksen ja ärähdyksen sekoitus.

Tuttua Robertsin pokkarikirjallisuutta. Joskin tähän sekoittuu hieman ripaus yliluonnollisuutta Nemesiksen kohdalta. Ei muuten ole hankala arvata kuka on Nemesis.

On hyvin "yllättävää" että Deborahin ja Nemesiksen välille kehittyy tunteita, mutta myös Deborahin ja Gagen. (no siis nehän on sama henkilö!)

Parissa tunnissa luettavaa romanttista pääntyhjentävää tekstiä. Suosittelen jos sitä kaipaat.



torstai 27. joulukuuta 2012

Nora Roberts - Yövuoro

Tällä kertaa vuorossa on taas hyvin helposti luettavaa materiaalia. 315 sivuisen pokkarin onnistui lukemaan läpi muutamassa tunnissa.

Saat maksaa, lutka. Minä panen sinut maksamaa. Kun olen valmis, kiität minua siitä, että tapan sinut. Et unohda sitä koskaan.

Cilla O'Roarke on radiokanava KHIP:n yölähetyksen ääni. Jollakin on kuitenkin jotain häntä vastaan ja häirikköpuhelut vaihtuvat pian vaarallisemmaksi. Onneksi juuri etsivä Boyd Fletcher hälytetään paikalle.

Perus Robertsia ja laatua. Jos kaipaat sitä, niin suosittelen.


Delphine De Vigan - No ja minä

"Onko sulla röökiä?"
Tytöllä oli likaiset, armeijanvihreät housut, vanha kyynärpäistä repeytynyt pusakka ja samanlainen Bennettonin huivi kuin äidillä kaapin perällä muistona nuoruudesta.
"Sori en polta. Mutta minulla on minttupurkkaa, jos haluat."
Tyttö nyökkäsi ja ojensi kätensä, minä annoin hänelle paketin ja hän tunki sen laukkuunsa.

No ja minä kertoo tarinan kadulla asuvasta kahdeksantoista vuotiaasta No'sta ja kolmetoista vuotiaasta Lou'sta, joka päättää auttaa No'ta. Kirja ei henkilöiden iän perusteella ole kuitenkaan pelkkä nuorten kirja, vaan sen kohderyhmään kuuluvat myös aikuiset.  Kirjaa lukiessa kohtaa karun totuuden kadulla elävistä ihmisistä. Ranskassa, johon kirja sijoittuu, kaduilla elävät ihmiset ovat huolestuttavan paljon nuoria naisia.

Delphine De Vigan: "Olin kuten niin monet muutkin: välillä huomasin kodittomat, välillä en. Juuri se hätkähdytti minua: miten helposti ongelmasta tulee normaali tilanne."

Tarinassa syvennytään myös Loun perheen ongelmiin. Äiti on masentunut ja ei puhu, saatika huomioi Louta ja isä "itkee yksin huoneessa". No muuttaa kaiken, mutta onnistuu myös pilaamaan mahdollisuutensa uuteen elämään.


maanantai 24. joulukuuta 2012

Christopher Paolini - Perillinen

Saphira kohosi juuri taivaalle kilpaa  auringon kanssa, kun Eragon näki hänen selästään pohjoisessa taivaanrannassa kohoavan Helgrindin. Inhon väristys kävi hänen lävitseen, kun hän näki tuon kaukaisen kiven huipun, joka törrötti ympäröivästä maisemasta kuin rosoinen torahammas.

Näin joululahjaksi itselleni onnistuin lukemaan Perillisen loppuun ja jopa aloittamaan uuden kirjan! Aikaa siinä meni, kun välissäkin sain luettua kaksi kirjaa.

Perillinen on hyvä päätös sarjalle, joskin romantiikan nälkäisenä ihmisenä en ollut ihan tyytyväinen tiettyihin juonenkäänteisiin. Arya ja Eragon eivät päässeet yhteen, Eragonin lähdettyä pois ja Nasudan ja Murtaghin suhde ei päässyt käyntiin Murtaghin lähdettyä pois. Sukuvika tuo?

Muuten oikein mainiota luettavaa, joskin hyvin raskasta. Reilu yhdeksänsataa sivua tekstiä sisälsi paljon myös sellaista asiaa, mitkä olisi juonen kannalta ihan hyvin voinut karsia pois. Toisaalta, sitten lukija vaivaisi päätään asioilla, johon ei saa vastausta.

Viimeisessä osassa tapahtuu paljon pahaa. Onneksi kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin ja loppu on onnellinen, suurinpiirtein, jos ei muutamaa seikkaa lasketa. Kannattaa kuitenkin lukea, suosittelen!



tiistai 18. joulukuuta 2012

Tess Gerritsen - Eloonjäänyt

Sinä yönä, kun kolmetoistavuotiaan Claire Wardin oli määrä kuolla, hän seisoi Ithacassa oman huoneensa ikkunalaudalla ja mietti, hypäisikö. Kuusi metriä alempana kasvoi onnenpensaita, joiden keväinen kukinta oli päättynyt kauan sitten. Pensaat pehmentäivivät iskua, mutta luita todennäköisesti murtuisi silti.

Claire, Teddy ja Will kokivat saman kohtalon ja päätyivät samaan kouluun, mefiso seuran ylläpitämään Evensongiin. 

Joku tappoi heidän vanhempansa ja on valmis tappamaan myös heidät. Kuolinsyytutkija Maura Isles päätyy Evensongiin vierailemaan Julianin luokse. Pian kuitenkin alkaa tapahtumaan, kun puusta löydetään kuollut kukko ja kolme nukkea roikkumassa. Jonkin ajan päästä eräs koulun henkilökunnasta kuolee ja Maura alkaa olla vakuuttunut, että kyseessä ei enää olekaan mikään lasten pila.

Jane Rizzoli tuo kouluun uuden oppilaan, uusimmasta perhesurmasta selvinneen Teddyn. Tämän vanhemmat ovat kuolleet aikaisemmin ja nyt hänen kasvatusvanhempansa tapetaan. Evensong on  turvallinen ja keskellä ei mitään...Sopiva tälläiselle lapselle, Vai onko?




sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Tess Gerritsen - Vaarallinen Suojelija

Tällä kertaa näin Eragonin välissä tuli luettua nopeasti Tess Gerritsenin pokkari - Vaarallinen Suojelija.

"Vasta sillion Cathy käsitti, miten hiljaiselta talo vaikutti ja miten hän kuuli sen hiljaisuudessa omat sydämenlyöntinsä. Hän lähti huoneesta, laskeutui ullakon portaat ja meni tyhjään olohuoneeseen. Edellisen illan tuhkat olivat kekona arinassa"

Catherine Weaver törmää tiellä haavoittuneeseen mieheen ja vie tämän sairaalaan. Mies, Victor Holland, selviää ja jää velkaa Cathylle henkensä pelastamisesta.
  Victor tietää asioita ja hänellä on todisteita. Todisteita vaarallisesta tutkimuksesta ja hän ei voi luottaa keneenkään... Paitsi Cathyyn

Tällä kertaa Gerritsenin kirja oli tosiaankin pokkari ja eron kovakantisiin kirjoihin huomasi heti tarinasta ja sen kulusta. Tarina kulki nopeampaa ja pienessä määrässä sivuja ehti tapahtumaan vaikka mitä. 

Kuitenkin kirja oli lukemisen arvoinen ja yritän saada käsiini enemmän Gerritsenin pokkareita.


tiistai 13. marraskuuta 2012

David Nicholls - Kaikki peliin

On yhdeksäntoista vuotiaan Brian Jacksonin ensimmäinen yliopistovuosi. Siellä on Alice, upea ja kaunis nuori nainen, johon Brian rakastuu, kämppiksikseen Brian saa kaksi porhoperheen poikaa ja pääsee majoittumaan vinttihuoneeseen, joka ei ihan vastaa odotuksia.
On myös Rebecca, joka kiroilee julmetusti ja ei käyttäydy yhtään neitimäisesti tai hutsahtelevasti toisin kuin Alice. 
   Brianin unelma on päästä Yliopistovisaan mukaan. TV -ohjelma, jota tämä on pienestä pitäen seurannut. Unelma toteutuu, tosin varajäsenenä, ja ihanaksi onneksi Alice on joukkueessa myös.

Yliopistovuoteen ei tunnu luentoja mahtuvan, sillä juopottelu ja Alicen jahtaaminen täyttävät Brianin päivät. Mutta onko Alice loppujenlopuksi se oikea Brianille?

Tämä kirja oli sellainen, jonka lukemista odotin innolla. Olihan kyseessä sentään David Nichollssin kirjoittama romaani... (Jokaiseen lauseeseen kuuluu myös aika usein se mutta -sana.)

Tarina oli hieman liian pitkäveteinen ja siihen ei jaksanut keskittyä. Nichollsin toinen romaani, Sinä Päivä, oli ihan toista maata. Sitä ei malttanut lopettaa kesken, mutta Kaikki Peliin -kirjasta jaksoi lukea parikymmentä sivua kerralla.  

Huomaa, että Kaikki Peliin on ollut Nichollsin ensimmäinen kirja, sillä hän on kehittynyt kirjoittamisessa huimasti, jos verrataan Sinä Päivänä -romaaniin.

Suosittelen kirjaa, vain jos haluat lukea kaikki Nichollssin kirjat, tai sinua kiinnostaa nuoren miehen rakastuminen ja biletäytteinen yliopistoelämä.



tiistai 6. marraskuuta 2012

Philippa Gregory - Punainen Kuningatar

Lasken käden vatsalleni, joka on edelleen litteä kuin lapsella. "Kuningas" sanon hiljaa. "Sinusta tulee Englannin kuningas." 

Nuori Margaret on harras uskovainen ja haluasi  nunnaksi, mutta hänen kohdalleen on toisia suunnitelmia.

Punainen Kuningatar kertoo Lancesterin suvun, ja erityisesti Margaret Beaufortin tarinan. Siitä kuinka toivo omaan sukuun säilyy ja usko Jumalaan vahvistaa sitä.  

Valkoinen Kuningatar ilmestyi aikaisemmin ja kertoi kuinka Yorkin suku suisti Lancesterilaisen kuninkaan vallasta ja kuinka Edvard IV hallitsi Englantia. Punaisessa Kuningattaressa tarina alkaa Lancesterin valtakaudesta ja se sivuaa paljonkin Valkoisen Kuningattaren tarinaa. Yorkin aikakausi on välissä, mutta loppuun menenssä Lancester palaa taas hallitsemaan.

Mielenkiintoinen tarina valtataistelusta kahden Englannin kuninkaallisen suvun välillä, johon mahtuu paljon juonittelua.

Tämän kirjan lukemiseen kulutin reilusti yli kaksi viikkoa. Jokseenkin ajatusta vaativa lukeminen oli vaikeaa myöhään illalla, nukkumaan mennessä, kun takana oli raskas päivä. Sain kuin sainkin kirjan kuitenkin luettua ja voinkin aloittaa uuden lukemisen. Seuraavana vuorossa on David Nichollssin Kaikki Peliin, ja pian pitäisi myös alkaa lukemaan Christhoper Paolinin Perillistä.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Nataša Dragnić - Kanssasi aina

Dora ja Luka. Luka ja Dora.

"Minä..."
...rakastan sinua vain sinua aina sinua elämäni loppuun saakka sinä olet ilma jota hengitän olet sydämeni syke olet minussa loputtomiin meri jonka näen olet sinä kalat jotka pyydän olet saanut minut verkkooni olet minulle päivä ja yö ja asfaltti kenkien alla ja solmio kaulassa ja iho ruumiini ympärillä ja luut ihoni alla olet veneeni ja aamiaiseni ja viinini ja ystäväni ja aamukahvini ja minun kuvani ja minun kuvani ja minun naiseni sydämessäni ja minun naiseni minun naiseni minun naiseni...
"Minä lähden nyt"


Kirja kertoo rakkaustarinan läpi vuosien. Sen kuinka todellinen rakkaus kestää kaikki vastoinkäymiset.
Kaikki alkaa kun Luka näkee Doran päiväkodissa. Kuka onkaan tyttö tuon hienon valkoisen siniraitaisen laukun kanssa? Lukan oma laukku kun oli ruma ja piilossa muovipussissa. Yksi, kaksi, kolme... Luka laskee ja pyörtyy tuijottaessaan tyttöä, joka rientää samantien pojan luokse ja suutelee tätä.

"Sinä olet minun ruusunen, minun ikioma, herää, minun prinssi, sinä olet minun prinssi, minun ikioma..."

Niimpä he rakastuvat, ovat ystäviä, kunnes Dora muuttaa perheensä kanssa Pariisiin. Kuluu monta vuotta, eivätkä he näe toisiaan. Kunnes eräänä päivänä Luka ilmestyy Pariisiin taidenäyttelyynsä.

En ole pitkään aikaan lukenut mitään näin helppolukuista romanttista kirjaa. Tämäkään ei ole lällyilyä parhaimmillaan, vaikka kannesta ja kirjan nimestä voisi niin päätellä. Tekstistä ponnahtaa ylös monia vaikeitakin asioita ja elämän vastoinkäymisiäkään ei ole jätetty pois.





maanantai 15. lokakuuta 2012

Carla Neggers - Painajaisten Paholainen

Sain vihdoin ja viimein luettua jo jonkin aikaa sitten ostetut Carla Neggerssin uusimman (suomessa) kirjan. 

Painajaisten Paholainen on osa Cold Ridge -sarjaa ja päähenkilönä tällä kertaa on McKenzie Stewart. Hän on entinen yliopiston opettaja, mutta kouluttautui agentiksi.

Ei ole ensimmäinen eikä varmaankaan viimeinen kerta, kun Neggerssin kirja vie mukanaan. Jännitystä ja yllätyksiä alusta loppuun. Vaikka syyllinen paljastetaan oikeastaan jo alussa, niin kirja sisältää niin paljon muita tapahtumia ja jännitystä. Ja jottei ihan unohtusi, niin tottakai Neggerssin kirjoihin sisältyy aina jonkin verran romantiikkaa. Tällä kertaa pääparina kirjassa on McKenzie  ja Andrew Rook.

"- Sinä vuodat verta, mies sanoi virnistäen. -Minä viilsin sinua.
Mies ei valehdellut. McKenzie tunsi viiltävän kivun nyt. Mutta haava ei voinut olla syvä. Hänen vastahyökkäyksensä oli estänyt miestä iskemästä uudestaan ja tappamasta häntä. Hänellä oli vain haava."




keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Carolly Erickson - Minä, Marie Antoinette

"Salonkini ikkunan läpi rysähti tänään tiiliskivi. Tiilen ympärille oli kiedottu säädytön pamfletti, jossa oli karskeita piirroksia minusta makaamassa toisten naisten kanssa. <<Alas Itävallan narttu!<< oli kirjoitettu pamfletin kääntöpuolelle. "

Minä, Marie Antoinette on fiktiivinen, historiallinen romaani, joka alkaa vuodesta 1769, Antoinetten ollessa 13 vuotias ja loppuu vuoteen 1793 - hänen kuolemaansa. Carolly on kirjoittanut kirjan päiväkirjamuotoon, jota Antoinette on kirjoittanut lapsesta pitäen. Välissä on vuosia, jolloin kirja on ollut kadoksissa, eri palatsissa tai jossain muualla, eikä niille ajoille siis ole tehty merkintöjä. 

Luin kirjaa pari viikkoa. Voin todeta olleeni ihmeellisen hidas lukija tämän kirjan suhteen, vaikka suorastaan rakastin sitä! Iltaisin sain luettua korkeintaan 4 aukeamaa ennen unen tuloa. Jos kuitenkin olisin ollut pirteämpi iltaisin, ei minulta olisi mennyt kuin korkeintaan se viikko.

Vaikka kirja on fiktiivinen, on kirjassa mukana ihan oikeitakin henkilöitä niiden fiktinivisten lisäksi. Kuningasperheen lisäksi mm. Axel von Ferse oli todellinen henkilö. Eric, Amelie, Sophie ja Isä Kunibert taas ovat fiktiivisiä.


torstai 20. syyskuuta 2012

From Carla Neggers

Posti kuljetti minulle postia Yhdysvalloista. Tarkemmin sanottuna Queshee'sta, Vermontista. Carla Neggers lähetti minulle kirjan omistuskirjoituksella. Kirja siis oli suomenkielinen ja olikin suuri yllätys, että kirjailija on vaivautunut hankkimaan suomenkielisen painoksen minulle lähetettäväksi. Toki minulla jo tuo kirja hyllyssä oli, mutta nyt se on myös omistuskirjoituksella.



perjantai 14. syyskuuta 2012

Cecelia Ahern - P.S. Rakastan sinua

"Älä enää kolhi itseäsi. Osta lamppu yöpöydällesi! P.S. Rakastan sinua..."

Gerry muistaa vaimoaan Hollya vielä kuolemansakin jälkeen kirjeillä, jotka ohjaavat Hollya eteenpäin elämässä. Yksinkertaisia asioita kuten, hanki työ, nauti elämästä, osta lamppu... Yksi kirje joka kuulle. Mitä Holly tekisikään ilman Gerryä? Vaikka Gerry on kuollut, niin Holly ei vielä monen kuukaudenkaan jälkeen osaa jatkaa elämäänsä. Holly tapaa Danielin, joka ilmiselvästi on kiinnostunut Hollysta ja antaa hänen myös ymmärtää näin, mutta Holly itse ei ole valmis suhteeseen. Kuinka Holly ratkaisee ongelmansa ja siirtyy elämässään eteenpäin?

Ne jotka ovat nähneet elokuvan, mutta eivät ole lukeneet kirjaa, vapiskaa. Teos on ihan erilainen ja paljon parempi, kuin elokuva! (vaikka pidin enemmän siitä että Hollyn loma sijoittui Irlantiin kuin Espanjaan) Kirjan sisältö on paljon mielenkiintoisempaa ja kun siihen syventyy, niin irti ei pääse. Uskokaa, luin juuri 400 sivua parissa tunnissa ja sain kirjan loppuun.

P.S. Rakastan sinua ei kuitenkaan ole tavallisemmasta päästä romantiikkaa, sillä Holly ei löydä uutta rakkautta... Ainakaan ennen epilogia...


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Catherine Sanders - Petite Anglaise

Petite Anglaise, oikealta nimeltään Catherine Sanderson on englantilainen nainen, joka asuu Pariisissa. Hänellä on lapsi; Toukka ja mies; Sammakko,  mutta alettuaan blogin kirjoittamisen hän tutustuu Jamesiin, ja päättää suhteensa lapsensa isään. Kaikki ei kuitenkaan suju ihan suunnitelmien mukaan.

Vaikka kirja oli hyvä ja oikein hyvää viihdettä, niin luin sitä kuitenkin viikon ja puristin puolet kirjan tekstistä tänään. 327 sivuinen tekele jäi hieman taka-alalle pienen flunssan ja väsymyksen takia. Nyt kuitenkin luin sen loppuun. Täytyy kuitenkin vielä myöntää, että mielenkiintoni heräsi blogia kohtaan ja googlettelin sen. Löysin kuin löysinkin blogin heti ensimmäisestä linkistä ja selailin merkintöjä, mutta en jaksanut kuitenkaan lukea niitä kaikkia. Blogin avulla sain koottua kokoon kirjan jälkeisiä tapahtumia ja suosittelenkin sen vilkaisemista, jos sattuu kirjan lukemaan. Vinkkinä voin myös kertoa että näin syysiltoina paras paikka lukea kirjaa on lämpimän takan ääressä.

Catherine kirjoitti Petite Anglaise blogiaan vuosien 2004-2009 aikana ja kirja perustuu tuohon alkuaikaan.



sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Suzanne Collins - Nälkäpeli: Matkijanärhi

Nälkäpeli trilogian viimeisessä osassa keskitytään kapinallisten taisteluun ja yritykseen kukistaa Capitol. Matkijanärhi on paljon syvällisempää tekstiä, kuin aiemmat osat. Katnissin ajatukset "mielentilahäiriössä" ja Peeta, jota pidetään telkien takana, jotta tämä ei voisi tappaa Katnissia.

"Peetan ilme on epäuskoinen, mutta siinä on myös jotakin kiihkeämpää. Intohimoa? Epätoivoa? Varmasti kumpaakin, sillä hän tuuppaa lääkärit syrjään, hyppää jaloilleen ja tulee lähemmäksi. Minä juoksen käsivarret ojossa häntä vastaan. Peeta ojentaa kätensä, ja luulen että hän aikoo hyväillä kasvojani. Hänen nimensä on huulillani, kun hänen sormensa puristuvat kaulani ympärille."'

Kirjan loppu on aikalailla ennalta arvattava, mutta silti koko ajan toivoisi käyvän toisin. Minä tiedän kumman Katniss valitsee, Galen vai Peetan, ja olen ihan tyytyväinen loppuun, joskin kuitenkin hieman pettynyt. 


lauantai 25. elokuuta 2012

Sara Shepard - Valehtelevat Viettelijät: Virheetön

"Älä huokaise helpotuksesta. Tämä ei ole ohi ennen kuin minä sanon niin -A"

Viestit jatkuvat, mutta kuka niitä lähettää? Toby? Ehkä, ehkä ei...
Kirjan tapahtumat sijoittuvat hyväntekeväisyystapahtuman Foxyn kohdille. Hetkeä ennen sitä ja hetki sen jälkeen.

Valehtelevat Viettelijät -sarjan toisessa osassa koin pettymyksen. Arian ja Ezran suhde ei jatkunut!? Ja Aria ja Sean? Okei, ensimmäinen kerta kun myönnän, että TV versio on parempi, kuin itse kirja. Aion kuitenkin jatkaa sarjan lukemista ja toivoa Ezran ja Arian palaavan yhteen. Moni asia kirjassa on eri tavalla, kuin itse sarjassa ja koen, että muutokset joita sarjaa varten on tehty, ovat onnistuneita.

Toisen pettymyksen karjahduksen aiheutti jokin asia, jotain järkyttävää mitä ei olisi halunnut tapahtuvan.


perjantai 17. elokuuta 2012

David Nicholls - Sinä Päivänä

Dexter ja Emma tapaavat ensimmäisen kerran Edinburghissa 15.7.1988. Sinä päivänä kaikki alkaa ja siihen päivään kaksikymmentä vuotta myöhemmin se loppuu. Kuinka Emman ja Dexterin elämät noiden vuosien aikana kohtaavat ja pysyvätkö he ystävinä vai saako heidän suhteensa jotain muutakin sisältöä?

Katsoin kirjaan perustuvat elokuvan ensin ja rakastuin siihen totaalisesti. Siitä sainkin siis innoituksen lukea myös kirjan ja kannattavaa oli! Joka vuuoden heinäkuun 15. on kirjassa uusi luku. Uusi vuosi ja uudet asiat. Silti Emma ja Dexter pitävät yhteyttä, vaikka vuodet kuluvat. Kirja on upea tarina ystävyydestä ja rakkaudesta, joka kestää vuosi vuoden jälkeen. Vaikka heidän elämässään tapahtuu muitakin asioita, on parisuhteita, epäonnistumisia ja riitoja, niin silti he pitävät yhtä. Emma on fiksu, hieman näsäviisas ja ironinen nuori nainen, joka työskentelee aikansa meksikolaisen "ravintolan" tarjoilijana, mutta ryhtyy myöhemmin opettamaan lapsia koulussa. Silti hän aina haaveilee kirjan kirjoittamisesta... Dexter on taas julkisuuteen kaipaava maailmanmatkaaja joka päätyy televisiojuontajaksi ja saa kokea viihdemaailman mukavuudet, mutta myös sen huonon puolen. Myöhemmin hän ehkä saattaa löytää ns. normaalin työn...




sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Ally Carter - Suloinen Huijari

Jos kaipaa kevyttä varkaista ja huijareista kertovaa kirjaa, on suloinen huijari oikea valinta. Vaikka kirja löytyy nuorten osastolta, ei se tarkoita, etteikö kaiken ikäiset sitä voisi lukea. 

Katarina Bishop on osa mestarivarkaiden perhettä, mutta on aloittanut uuden elämän sisäoppilaitoksessa. Kunnes hänet erotetaan... Erottamisen taustalta löytyy Hale, nuori rikas poika, joka hankki Katille lähtöpassit, koska Katin isä on pulassa ja tarvitsee apua. Siispä Kat päättää toteuttaa kaikkien aikojen varkauden. Varastaa taulut, joita ei edes tiedetä olevan siellä missä ne ovat. Ja kaiken lisäksi paikka on parhaiten vartioitu...

Kirjan kansikin lupaa kevyempää luettavaa ja ei petä. Voin myöntää että osittain valitsin kirjan myös sen kannen perusteella. Sitä on helppo ja nopea lukea, eikä tarvitse keskittyä niin rankasti.


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Suzanne Collins - Nälkäpeli: vihan liekit

Nälkäpelin toisessa osassa presidentti Snow keksii idean, jolla kostaa Katnissille tämän tekemiset. Tosin kansa ei ole mielissään, vaan puhkeaa uusia kapinoita, jo meneillä olevien rinnalle. On nälkäpelin neljännesjuhlan aika ja tribuuteiksi valitaan tällä kertaa joka vyöhykkeeltä jo kerran pelin voittaneet. Se siis tarkoittaa automaattisesti Katnissia ja noh Peetaa, koska tapahtuipa mitä tahansa, hän menisi vapaaehtoisestikin Katnissin mukaan. Kansa ei ole ihanstunut neljännesjuhlan tripuuttivalintoihin ja kapinoi. Peli pääsee kuitenkin alkamaan, mutta loppuu yllättävällä tavalla. Katniss saa myös kuulla jotain pysäyttävää vyöhykkeestä 12.

"Presidentti ottaa kirjekuoren, jossa on isoin numeroin 75, Hän avaa kuoren läpän sormellaan ja vetää esiin pienen paperin. Hän lukee varmalla äänellä: >> Muistutuksena kapinallisille siitä, että vahvimmatkaan heistä eivät voi kukistaa Capitolin valtaa, kolmannessa neljännesjuhlassa miespuolinen ja naispuolinen tribuutti arvotaan olemassa olevien voittajien joukosta.>>"

Ei jäänyt toinen osa ensimmäisen varjoon kuten yleensä, vaan yhtä mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa tekstiä tämäkin oli. Loppu yllätti ja odotan viimeisen osan lukemista innolla!




sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Sara Shepard - Valehtelevat Viettelijät : Kaivattu

Jäin koukkuun tv sarjaan, joten oli pakko tutustua kirjaversioonkin.

Kun kolme vuotta sitten kadonneen Alisonin ruumis löydetään, entiset ystävykset Spencer, Aria, Hanna ja Emily lyöttäytyvät takaisin yhteen. Heillä on salaisuus, jota kukaan ei saisi tietää. Mutta joku tietää jo! Salaperäinen A lähettelee viestejä ja antaa tyttöjen luulla olevansa Alison. Mutta, kun poliisi sanoo, että Alison on ollut jo monta vuotta kuolleena... Kuka on A?
Kirjasarjan ensimmäinen osa on vasta alkua. Siinä käsitellään suurimmaksi osaksi aikaa ennen Alisonin ruumiin löytymistä, A:n viestien lähettelyn alkamista. Loppupuolella kirjaa Alisonin muistotilaisuudessa tytöt saavat tietää viesteistä ja että kaikki neljä heistä ovat saaneet niitä. 

Lempiaiheekseni kirjassa (ja tv sarjassa) on muodostunut (SPOILAUS) Arian ja opettaja Ezra Fitzin suhde. Yllätys.
Odottelen että saan toisen osan lukea, joka kyllä löytyy kirjastoista jo, mutta ei sieltä mistä lainaan muutkin. Pitää joko odotella, tai sitten lainata muualta.




torstai 19. heinäkuuta 2012

Suzanne Collins - Nälkäpeli

Uskoakseni kaikki tietävät Nälkäpelin idean? Jokaisen 12 vyöhykkeen 12-18 vuotiasta nuorista valitaan kaksi, tyttö ja poika. Heidät laitetaan alueelle, jossa heidän sitten täytyy tapella niin kauan, että lopuksi vain yksi on elossa. Katniss, 16 vuotias tyttö uhrautuu pikkusiskonsa puolesta, jonka yksi arpa tuotti epäonnea satojen muiden arpojen seasta.
Peeta,  leipurin poika joutuu valituksi samalta vyöhykkeeltä kuin Katniss, niinpä he yhdessä joutuvat keskelle tuota hirvittävää peliä, jonka Capitoli asetti rangaistukseksi monia vuosia sitten nousseen kapinan takia.

En ole vielä nähnyt Nälkäpeli elokuvaa, mutta halusin lukea kirjan, ennen kuin katson elokuvan. Idea oli muutenkin mielenkiintoinen, eikä lukuokemus tuottanut pettymystä.Nyt pystyn vertaamaan elokuvaa alkuperäisteokseen, enkä toisin päin.


Vaikka ideana Nälkäpeli ei ole uusi, sillä onhan jo olemassa Battle Royale, on se kuitenkin kirjoitettu jokaiselle jotakin tyylillä. Romantiikan etsijät saavat kehitellä Katnissin ja Peetan välille suurempaakin kuin esitetty rakkaussuhde. Toimintaa ja seikkailua kaipaavat saavat osansa tottakai.


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Philippa Grerogy - Valkoinen Kuningatar

Voi kuinka rakastankaan historiallisia romaaneja. Erityisesti kuningasperheisiin ja hoviin liittyviä. Valkoinen kuningatar kertoo tarinaa Elisabet Woodvillesta, joka tavattuaan Edvard IV:n rakastuu tähän ja saa kokea vastarakkautta. Elisabehtista tulee kuningatar. 

Juonittelua ei kirjasta puutu. Kuka murhaa tai tappaa kenetkin ja syöstään vallasta, kaapataan tai vangitaan. Elisabeth taistelee omalla tavallaan, samalla kun Edvard sotii pitääkseen vallan. Elisabeth, kalanaisen, Melusinan jälkeläinen, osaa kiroamisen salat. Hänen äitiään syytettiin noituudesta ja hän itse joutuu myöhemmin samojen juorujen kohteeksi. Elisabethin syvä kostonhimo koituu osittain hänen itsensäkin ja poikiensa kohtaloksi, mutta ainakin toinen pojista selviää elävänä vuosien juonitteluista. Jatkoa seuraa Punaisessa Kuningattaressa.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Mary Hoffman : STRAVAGANZA Laivojen kaupunki

Nuorten fantasiaromaani Stravaganza laivojen kaupunki, on yksi niistä harvoista nuorten kirjoista, joita olen pitkään pitkään aikaan lukenut. Se on sarjan viides osa ja kertoo Isabel Evansinsista ja hänen stravagoimisestaan Taliaan, Classeen. 
 Koko sarjan ideahan on siis siinä, että joka kirjassa on yksi 2000 -luvun tyttö tai poika, joka löytää talismaanin, jonka avulla pääsee rinnakkaisulottuvuuteen 1500 -luvulle.  Sinne siirtymistä kutsutaan Stravagoimiseksi ja he jotka sitä tekevät ovat Stravagantteja ja kuuluvat niin sanottuun veljeskuntaan. Jokaisella on jokin syy miksi päätyy Taliaan (sen ulottuvuuden Italia) ja Isabel päätyi Classeen (nykypäivän Ravennan ja Classen sekoitus) uhkaavan sodan takia jossa hänen kuuluisi auttaa.
Toki mukaan mahtuu jokaisen nuoren omia huolia ja Isabelin kaksoisvelikin herättää uteliaisuutensa ja ihmettelee mitä sisko puuhaa.  

Olen lukenut sarjan jokaisen osan sitä mukaan, kun ne ilmestyivät. Vielä olisi ainakin yksi kirja tulossa, jonka suomennettu nimi luultavasti tulee olemaan Miekkojen Kaupunki (City of Swords). Taliaa ja sen kaupunkeja kuvataan niin hyvin, että mielessä pystyy kuvittelemaan Classen upeat mosaiikki teokset, meren, laivat ja ihmiset, kuten myös muutkin asiat koko kaupungissa ja maassa.




keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Nora Roberts - Kevättä Rinnassa

Tämä Roberts oli eilisillan hätävara, jonka nappasin hyllystä. Pariin kertaan aikaisemmin luettu kirja kavi unikirjaksi. Paha tapa kun on, että jollen lue, niin ei uni tule ja kirjat loppuivat eilen kesken.

Kyseessä on siis B.J Clark joka johtaa Lakeside Inn majataloa. Paikan uusi omistaja, Taylor Reynolds ilmaantuu kuitenkin paikalle uusine ideoineen. Ja tottakai Taylor iskee silmänsä B.J:hin joka välillä aikoo antautua Taylorin käsiin, kun taas toisessa hetkessä taistelee vastaan. Pian B.J:kin huomaa, että Taylor on jotain muutakin hänelle kuin pomo. 

Tämä on tätä Robertsin perussettiä romanttisten kirjojen saralla. Pään tyhjennystä.




Julie Kagawa - Rautatytär

Meghan Chase on puoliverinen haltijaprinsessa ja kesähaltijakuninkaan, Oberonin, tytär. Tämä paljastui sarjan edellisessä osassa. Rautatytär on sarjan toinen osa. Vaikka en ollut ensimmäistä osaa lukenut, pääsin hyvin juoneen kiinni.

Kirja ei pääsääntöisesti ole romanttiikkaa, vaikka mukaan on ujutettu pieni kolmiodraama Meghanin, talviprinssin Ashin ja Meghanin ystävän Puckin välille.
Ideahan on siis siinä, että talvi ja kesä haltijat jakavat melkein kaiken, mutta ei rakkautta. Rakastuminen toisen hovin haltijan kanssa on jyrkästi kielletty ja siitä seuraa karkoitus tai ikuinen jäätyminen. Silti Meghan ja Ash rakastuvat toisiinsa. Olennaista kirjassa  on myös vuodenaikain valtikka, jonka kesähovi luovuttaa talvelle kun vuodenaika vaihtuu syksyksi. Valtikka kuitenkin varastetaan ja talvi syyttää kesää siitä , vaikka todellisuudessa syypäät ovat Rautahaltijat. Nuo joihin ei usko kuin Ash ja Meghan, koska edellisessä osassa itse taistelivat niitä vastaan. Talvikuningatar saa myös kokea menetyksekseen kaikkien kolmen poikien hävityksen. Yksi kuolee, toinen on petturi ja kolmas karkoitetaan.

Harmittavaa, että en löydä kirjan muita osia mistään. Tämä oli kirppislöytö ja olisi mukava lukea ensimmäinen ja kolmaskin osa. Pidän jonkilaisesta fantasiasta  ja tämä kolahti.



sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Debbie Macomber - Takaisin Blossom Streetille

Neljän naisen elämästä kertova  kirja, jossa henkilöä vaihdetaan aina luku kerralla.  Lydia Hoffmanilla on lankakauppa, jossa päättää pitää sukankudonta kurssin. Kurssille ilmoittautuvat Courtney, Elise ja Bethanne ja kirja keroo heidän elämästään.

Kannessa luvataan, että jos pitää Nora Robertsista niin rakastuu Debbie Macomberiin. En valitettavasti ole samaa mieltä, sillä tässä kirjassa ei mielestäni tapahtunut mitään mielenkiintoista. Kyllähän sen nyt  luki, muttei kiinnostanut oikein kauheasti. Mielenkiintoa ja halua lukea kirja heti, ei tullut, mikä yleensä on minulle merkki hyvästä kirjasta. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia on Courtneyn ja Bethannen pojan väliset tapahtumat. Niistä voi kuitenkin lukea sitten itse, jos aikoo kirjaan koskea.




tiistai 3. heinäkuuta 2012

Nora Roberts - Syvyyksien Salaisuus

Tällä kertaa kyseessä on Robertsin yksi bestseller pokkari, tietenkin höystetty sivalluksella romantiikkaa.

Liz Palmer muutti Conzumelille ollessaan 18 ja pian perustikin oman yrityksen.  Sukellusvälineitä vuokraava liike on Lizille tärkeä, tyttärensä lisäksi. Jerry, lizin alainen, löydetään murhattuna ja pian paikalle onkin ilmestynyt tämän kaksoisveli Jonas. Vielä jos sekoitetaan mukaan rikollisliigaa, kostonhimoa ja romantiikkaa saadaan soppa valmiiksi.

Tämäkään kirja ei petä. Mukava ajanviete iltaisin ennen nukkumaan menoa. Ainoa ongelma on osata lopettaa lukeminen. Muutamaan otteeseen ovat Robertsin kirjat jo menneet yhdessä yössä.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Nora Roberts - Rajalinja

Jillian Baron ja Aaron Murdock. Murdockien ja Baronien välit eivät koskaan ole olleet hyvät, eikä ne Jillian tavatessa Aaronin ole vieläkään. Mutta jotain kuitenkin tapahtuu ja Jillian tuntee jotain, jota ei ole pitkään aikaan ajatellut tai tuntenut. Aaron taas tietää tasan tarkkaan mitä haluaa, mutta huomaa hänkin ajatuksissaan jotain uutta ja hieman outoa.

Tämäkin kirja kulkee samaa linjaa kuin edellinen Nora Roberts kirja. Harlequinin romanttiset pokkarit ovat todellakin tosi kevyttä luettavaa. Luin tämän kirjan muutamassa tunnissa. Joskus tosin ajattelen, että onko nyt ihan tervettä lukea kuitenkaan niin nopeaa, vaikka helppolukuista kestiä onkin. Pään saa tyhjenemään helposti, koska loppu on aina onnellinen. Mitäpä muuta sitä tarvitaankaan, kuin romanttisia kirjoja, kun on yksin viikonlopun ja ensin katsonut räjäyttävän määrän romanttisia elokuvia.

Robertsin kirjoja kyllä lukee mielellään, mutta olen vielä pysynyt näiden pokkarien kohdalla, enkä ole niitä paksuja kirjoja oikein kauheasti lukenut. Kerran yritin jotain kirjaa lukea (nimi ei muistu nyt mieleen, mutta on tehty siitä elokuvakin), mutta siinä ei kiinnostus kauaa pysynyt.


lauantai 30. kesäkuuta 2012

Nora Roberts - Varastetut muistot

Seuraavaksi vuorossa olikin HYVIN helposti luettavaa ja kevyttä tekstiä. Cordina sarjan 1. osa. Lukuheti kesti huimat 3 h. Kaikki varmasti tuntevat Nora Robertsin tuotantoa, ja kun on kyse Harlequinin pokkareista, ne ovat juuri sellaisille, jotka kaipaavat välillä jotain mielen tyhjentävää. Koska kyseessä oli mielen tyhjentävä kokemus, en sen enempää aio kirjasta kirjoittaa. Lukekaahan itse :)


Pahoittelen, tällä kertaa ei ole kuvaa.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Cecelia Ahern - Ihmemaa

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun jokin asia katoaa ja haluaisitte löytää sen. Etsitte niin kauan, että löydätte sen tai sitten luovutatte, koska sitä ei yksinkertaisesti löydy? Noh Sandy Shortt ei luovuta koskaan.

Sandy Shott on kadonneita etsivä nainen, joka kokee palavaa tarvetta etsiä jokaista kadottamaansa tavaraa. Joku luokittelee sen pakkomielteeksi, mutta vain hän itse tietää, miksi tekee niin ja ei koe sitä pakkomielteenä. Se on pikemminkin hänelle elämäntapa. Mutta mitäs kun kadonneita ihmisiä etsivä ihminen katoaa itse?

Taas Cecelia Ahern onnistui yllättämään minut kirjalla, joka ei pitkästytä. Kirja paikasta, nimeltä Täällä, jonne kadonneet asiat menevät, oli oikein mukava ja ajatuksia herättävä kirja. Tosin eräs asia jäi häiritsemään. Sandyn ja erään Jackin ympärille punottiin kirjassa hetkelliseksi jotain. Sandy etsi Jackin veljeä ja he viettivät paljon aikaa puhelimessa puhuen, ja tunsivat ensi kertaa pitkästä aikaa itsensä rentoutuneiksi. Kuitenkaan loppujen lopuksi heidän välilleen ei mitään tullut ja kirjan loppu jäi tälläkin kertaa aika avoimeksi. 

Jollain tavalla se on hyvä asia, mutta en pidä siitä, että joudun miettimään liikaa kirjan lukemisen jälkeen. Mitä ihmisille voisi viimeisen sivun jälkeen tapahtua? Alan kehittämän päässäni lisää lukuja kirjaan ja keksin mitä kenellekkin tapahtuu. Mitä Täällä paikan ihmisille tapahtui? Pääsikö kukaan sieltä pois?

Kirjan kannesta sen verran, että vaikka se tuokin kuvan kevyestä hömpästä, loppujenlopuksi tämä ei ole sitä. Se on vain hitusella romantiikalla höystetty romaani joka kertoo tarinan ei niin lyhyen Sandy Shorttin elämästä.  



lauantai 23. kesäkuuta 2012

Cecelia Ahern - Sateenkaaren tuolla puolen

Enkeliopin jälkeen oli mukava vaihtaa kevyempään lukemiseen. 563 sivuisesta kirjasta luin 400+ sivua ensimmäisenä iltana ja loput kahdessa eri osassa eri päivinä. Jos siis kaipaat kevyttä lukemista, kannattaa valita tämä.

"Istuinhan ruohikolla parhaan ystäväni Alexin kanssa ja katselin parhaan ystäväni Alexin kasvoja ja nenää ja silmiä ja huulia, mutta ne näyttivät jotenkin erilaisilta kuin ennen. Niinpä minä suutelin häntä. Tartuin tilaisuuteen ja suutelin häntä."

He ovat pienestä pitäen ystävyksiä, parhaita sellaisia. Sitten Alex muuttaa bostoniin ja Rosie jää Dubliniin saatuaan tietää, että on raskaana. He pitävät silti yhteyttä vuosien ajan, menevät naimisiin yhden, ehkä kahdenkin kerran. Silti kuitenkin aina ajattelevat että ehkä he olisivat toisilleen tarkoitetut

Kirja koostuu Alexin ja Rosien kirjeenvaihdosta, sähköposteista ja chattailystä. Mukaan mahtuu toki Rosien ja hänen ystäviensä, äidin sekä muiden välistä viestittelyä. Ainoastaan ihan lopussa on kertomuksentapainen kohta, joka ei koostu kirjeistä. Muuten koko kirja on sitä.

7 vuotiaasta reilu 50 vuotiaaksi vanhenevat ystävysten elämässä ehtii tapahtua sitä sun tätä, mutta ystävyys heidän välillään pysyy. Alexista tulee lääkäri ja Rosiesta lopulta hotellialan ihminen, niin kuin he jo lapsina olivat päättäneet. Kirjan loppukaan ei yllätä, sillä romanttisissa kirjoissahan käy aina niin! 


torstai 21. kesäkuuta 2012

Danielle Trussoni - Enkelioppi

"Evangeline kumartui posliinisen pesualtaan ylle ja huuhteli kasvonsa kylmällä vedellä karkokottaen näkemänsä unen rippeet. Hän ei muistanut unta, mutta sen jälkivaikutelma varjosti hänen mieltään - painostava pahaenteisyys, selittämätön yksinäisyyden ja hämmennyksen tunne."

Jos sanoisin kirjan kertovan langenneista enkeleistä, nefileistä,  mitä ensimmäisenä siitä tulee mieleen? Jos kirja kertoo myös nuoresta nunnasta?  Ne yhdistämällä saadaan aikaiseksi erittäin hyvä, jokseenkin ehkä hieman hidaslukuinen, kirja. 

Enkelitutkijat ovat jo aikoja tutkineet ja taistelleet hiljaa nefileitä vastaan. Evangeline on yksi heistä, vaikkei sitä aluksi tiedäkään. Hän on luostarissä elävä nunna, jonka elämä muuttuu, kun hän tapaa Verlaine nimisen miehen, jonka Percival Grigori on palkannut. Herra Grigori taas... noh saatte lukea itse ;)

Pidin oikeen paljon kirjasta, vaikka luinkin sitä hieman yli kaksi viikkoa. Johtuen toki osittain siitä, että illalla ei enää oikeen ole jaksanut mitään töiden jälkeen tehdä, mutta myös siitä, että Enkelioppi oli hieman raskaampaa luettavaa. Varsinkin illalla.

Kirjassa hypitään paikasta toiseen, henkilöstä toiseen ja aikakaudesta toiseen. Yleensä inhoan sitä, mutta tässä se ei ollut niin häiritsevää, sillä se oli toteutettu hyvin. Aikakausi hyppy tapahtui kerran (osa 2 kokonaan sitä, mutta osaan 3 palattaessa taas"nykyaikaa"). Henkilöiden kesken tarinassa pompittiin vähän enemmän. Yksi luku Evangelinen elämää luostarissa, toinen Verlainen New Yorkissa. Mutta ei häiritsevää, uskokaa pois!

Kirjan loppuratkaisu on jokseenkin arvattavissa, mutta ehkä kaikki eivät kuitenkaan osaa  heti arvata mitä käy. Loppu jää kuitenkin mielestäni vähän liian auki ja tyhjäksi. Joku saattaa tykätä, mutta se olikin sitten ainoa asia kirjassa, josta en pitänyt.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...