torstai 30. toukokuuta 2013

Judith James - Kuninkaan Kurtisaani

Kirjailija: Judith James
Kirjan nimi: Kuninkaan Kurtisaani (The King's Courtesan)
Suomentanut: Anja Lindqvist
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 314

Sitten Hope katsahti mielenkiinnolla miestä, joka tuli kuninkaan perässä. Hän ei ollut koskaan nähnyt tätä hovissa - muuten hän olisi varmasti muistanut tämän. Hoikka, leveäharteinen, voimakasrakenteinen mies oli Kaarlea hyvän joukon pitempi. Hän vaikutti vankkaluonteiselta mieheltä toisella tavalla kuin hovissa oli tapana, ja liikkui kuin miekkamies: kevyesti, joustavasti ja silti jotenkin... susimaisesti. Hänet oli helppo kuvitella sotisopaan hevosen selässä kuin vanhan ajan kostoa janoava ritari. Hän vaikutti jotenkin tutulta kuin olisi juuri astunut Hopen kotiin suoraan jostakin Hopen unelmasta.

Hope Mathews on kuninkaan kurtisaani, rakastaja. Kuninkaan mennessä naimisiin, hän kuitenkin joutuisi luopumaan kurtisaanista, sillä tällä ei ollut minkäänlaista arvonimeä. Idean saatuaan kuningas kuitenkin naittaa Hopen kapteeni Robet Nicholssille ja luovuttaa miehelle arvonimen, jolloin myös Hope nousee arvoasteikolla heti silmissä. 

Kuningas suunnittelee ottavansa Hopen takaisin luokseen kun aika tulee, mutta Hope ei enää tunne mitään Kuningasta kohtaan. Ei muuta kuin kunnioitusta. Hopen tunteet heräävät miehelleen ja kylmä ja kova kapteeni Nicholls alkaa myös lämmetä uudelle vaimolleen.

Kuninkaan kurtisaani on itsenäinen jatko-osa Keijukaiskuningattarelle. Kuninkaan kurtisaanin päähenkilöt ovat Hope Mathews ja Robet Nicholls. Kapteeni Nichollsiin törmäsimme jo pienessä sivuosassa Keijukaiskuningattaressa, mutta tässä kirjassa hänestä paljastetaan paljon uutta. 

Vaikka kirjan voi lukea ilman aikaisemmin ilmestynyttä osaa, suosittelisin kuitenkin lukemaan sen, sillä se avaa Kuninkaan  kurtisaania paljon enemmän.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Julie Kagawa - Rautaritari

Kirjailija: Julie Kagawa
Kirjan nimi: Rautaritari (The Iron Knight)
Suomentanut: Eeva Parviainen
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 443

Minun nimeni, todellinen Nimeni, on Ashallayn'darkmyr Tallyn, ja olen Talvihovin viimeinen poika.


Rauta Saagan neljäs osa kertoo tarinan Talvihovin prinssin matkasta etsimään itselleen sielua, jotta hän voisi taas olla rakastamansa naisen, Rautakuningatar Meghanin rinnalla. Matkallaan hän kuitenkin saa tietää entisen rakastettunsa, Ariellan, olevan vielä elossa, mutta vain yhden asian takia.

Ash matkaa haki Mikämikän, aina maailman ääriin saakka ja kohtaa siellä monia koettelemuksia. Hän kokee kaiken, mitä ihmisyys toisi hänelle tullessaan ja hänellä on rankka päätös edessään. Sielu ja heikkous vai sieluton ja vahva?


Tätä kirjaa luin taas kauemmin. Tarinasta huomasi sen, että kirjoittaja teki sen aikalailla "pakolla". Sillä tottakai Ash ja Meghan täytyi saattaa yhteen, vaikka hän oli aluksi ajatellut Rautakuningattaren olevan sarjan viimeinen osa.

Mutta kuitenkin hyvä lopetus sarjalle. Toki tähän sarjaan "kuuluu" pari muutakin kirjaa, joita ei ole vielä käännetty suomeksi. 

Winter's Passage
Summers Crossing
Iron's Prophecy

Lisäksi on vielä jatkoa Rauta saagalle. The Call of the forgotten sarja sisältää tällä hetkellä kaksi kirjaa: The lost prince ja Iron traitor. nämä kirjat kertovat Meghan Chasen pikkuveljestä, Ethanista, joka on jo aikuinen. Innolla näitä suomeksi odottaen siirryn lukemaan taas romantiikkahömppää.





torstai 23. toukokuuta 2013

Julie Kagawa - Rautakuningatar

Kirjailija: Julie Kagawa
Kirjan nimi: Rautakuningatar (The Iron Queen)
Suomentanut: Eeva Parviainen
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 397

Maailmani kutistui vähäksi aikaa tähän yhteen pieneen paikkaan, missä tunsin Ashin sydämenlyönnit käteni alla ja hengitin hänen hengitystään. Sitten hän ähkäisi hiljaa ja vetäytyi kauemmas. -Meillä yleisöä, hän mumisi, ja minä ponnahdin istumaan ja katsoin ympärilleni. Yö oli yhä tyyni ja hiljainen , mutta suuri harmaa kissa istui aidalla häntä ympärilleen kietoutuneena katselemassa meitä huvittuneilla kullankeltaisilla silmillä.


Rauta Saaga jatkuu. Tällä kertaa Meghan taistelee väärää rautakuningasta vastaan. Ash suojelee Meghania, mutta onnistuuko hän siinä?


Tämän osan luin reilusti nopeampaa kuin edellisen ja se oli myös sisällöltään mielenkiintoisempi.  En oikeastaan löydä sen parempaa sanottavaa. Jos olet lukenut aiempia osia, kannattaa jatkaa lukemista.

Tämän kirjan jälkeen on vielä Rautaritari kirja, joka keskittyy Ashiin.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Nicholas Sparks - Kuuntele Vain Muistojasi

Kirjailija: Nicholas Sparks
Kirjan nimi: Kuuntele Vain Muistojasi (The Notebook)
Suomentanut: Kaisa Luntinen
Kustantaja: WSOY
Sivumääärä: 182


He seisoivat vastatuksin, eikä kumpikaan hievahtanut.
   Noah ei ollut sanonut mitään, hänen lihaksensa tuntuivat jähmettyneen, ja Allie luuli hetken että Noah ei tuntenut häntä. Hänelle tuli äkkiä huono omatunto siitä että hän oli niin vain tullut ilmoittamatta, ja se teki olon hankalaksi. Hän oli kuvitellut että olisi jotenkin mutkatonta tavata jälleen, että hän tietäisi mitä sanoisi, mutta hän ei tiennyt. Mikään mikä tuli mieleen ei tuntunut sopivalta, kaikki tuntui jotenkin puutteelliselta.


Noah ja Allie. Allie ja Noah. Rakastuivat nuorena, erosivat, palasivat yhteen. Tavallinen romanttinen tarina pariskunnasta.. Voisi olla, mutta ei ole, koska tarinaa nuoresta parista kertoo vanha herra vaimolleen, joka sairastaa Alzheimerin tautia. 

Rakkaus on ikuista ja vahvaa, tämän viestin kirja antaa. Tosin jokainen varmaan voi sanoa oman mielipiteensä rakkauteen ja sen vahvuuteen. Aina voi kuitenkin elää toivossa löytävänsä yhtä vahvan rakkauden kuin Nicholas Sparksin tarinassa.

Odotin tarinalta ehkä vähän enemmän, koska olin jo nähny elokuvan, mutta ei kirja kuitenkaan mitenkään vähäinen ollut. Sivumäärältään se jäi tosin laimeaksi alle kaksisataasivuiseksi ja siksi kirjan luki illassa.

Kuuntele Vain Muistojasi, toisin sanoen The Notebook, oli tällä erää viimeinen Nicholas Sparksin kirja. Nyt keskityn jatkamaan Rauta-saagaa muutamalla kirjalla ja sen jälkeen palaan Harlequin pokkareiden pariin jotka ovat lainassa siskolta. Niiden jälkeen aion taas lukea lisää kovakantisia. Mitä? Se nähdään sitten.

Nicholas Sparks - Haikein Terveisin

Kirjailija: Nicholas Sparks
Kirjan nimi: Haikein Terveisin (Dear John)
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Kustantaja: WSOY
Sivumääärä: 329

Kai minun pitäisi selittää, miksi hyppäsin aaltoihin hakemaan tytön kassia. En ajatellut, että hän pitäisi minua jonkinlaisena sankarina, eikä se johtunut halusta tehdä vaikutus, enkä myöskään välittänyt vähääkään, kuinka paljon rahaa tyttö menettäisi. Se johtui hänen hymynsä aitoudesta ja naurunsa lämmöstä. Jo veteen sukeltaessani ymmärsin, kuinka naurettava tekoni oli, mutta siinä vaiheessa oli myöhäistä katua. Osuin veden pintaan, painuin syvälle veteen ja nousin pintaan. Kaiteelta tuijottava vaaleanpunapaitainen oli selvästi harmissaan.

Jos olet katsonut kirjaan perustuvan elokuvan, muttet lukenut itse kirjaa, suosittelisin. Alkuperäinen teos on nimittäin aikalailla täysin erilainen. Alan ei ole Timin poika, vaan veli. John ja hänen isänsä välit ovat toisin ja kirjan loppukin yllättää. 

Kirjan tarina on eri tavalla koskettava. Se kertoo rakkaudesta jonka takia ei itse tarvitse olla onnellinen kunhan toinen on. Tarinan loppu on "surullinen" ja  asioiden olisi toivonut menevän eri tavalla. Kuitenkin kirjan jälkeen tulee hyvä olo tarinasta.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Nicholas Sparks - Onnentuoja

Kirjailija: Nicholas Sparks
Kirjan nimi: Onnentuoja (The Lucky One)
Suomentanut: Anu Niroma
Kustantaja: WSOY
Sivumääärä: 386

Beth käveli takaisin kenneltoimistolle ja totesi samalla pettyneenä, ettei parkkipaikalla ollut autoja, mikä tarkoitti etteivät omistajat olleet vieläkään tulleet. Pihatietä pitkin käveli kuitenkin mies, jolla oli saksanpaimenkoira vieressään. Pöly pyörteili ilmassa hänen takanaan, ja koiran pää oli painuksissa, kieli roikkui. Beth ihmetteli mitä he tekivät ulkoa tälläisenä päivänä. Eläimetkin pysyttelivät mieluummin sisällä. Asiaa ajatellessaan hän huomasi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän näki kenenkään tuovan koiransa kenneliin kävellen. Kaikenlisäksi tulija ei ollut sopinut tulostaan. Ihmiset, jotka toivat lemmikkinsä, soittivat aina etukäteen. 

Päätin tällä kertaa ottaa asiakseni lukea näin ainakin aluksi muutaman Nicholas Sparksin kirjan. Valitsin ensiksi sellaisia kirjoja, joista olen nähny jo elokuvan. Ensimmäiseksi luettavaksi kirjaksi joutui siis Onnentuoja, eli The Lucky One.

Logan löytää Irakissa kuvan tytöstä, jonka paidassa lukee Onnentyttö. Hän yrittää löytää kuvan omistajan mutta kukaan ei kaipaa kuvaa ja niinpä hän pitää sen itsellään. Pian hän alkaa selviytymään erilaisiasta tilanteista ja ystävänsä käskemänä etsii naisen käsiinsä päästyään pois Irakista. Nainen on Beth, joka auttaa isöäitiään koirakennelin kanssa. Logan hakeutuu töihin kenneliin ja siitä seuraten...

Tarina oli juuri sellainen kuin odotin ja pidin hyvin paljon tavasta ilmaista asioita. Tietenkin aina olisi erilainen kokemus lukea kirja sen alkuperäisellä kielellä kuin käännetty versio. 

Luin Onnentuojan sutkoht nopeaa, sillä se ei ollut kovinkaan vaikeaselkoista tekstiä, vaan aika kevyttä. Romantiikkaa kirjasta ei puuttunut, mutta sen kaikki varmasti osaavat päätellä kun kyseessä on Sparksin kirja.

Lukiessani kirjaa, totesin, että se elokuvasta on osattu tehdä hyvällä tavalla poikkeava. Tosin olisihauska nähdä kuinka kirjan tarinan mukaan menevä elokuva menisi.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Tuija Lehtinen - Miss Seinäruusu

Kirjailija: Tuija Lehtinen
Kirjan nimi: Miss Seinäruusu
Kustantaja: Otava
Sivumääärä:301

Kerran seinäruusu, aina seinäruusu.
   Tämä oli anoppini vankkumaton mielipide minusta. Olin mitätön ihminen, hänen ainokaisen poikansa käsittämätön valinta vaimoksi. Hammasta purren hän oli hyväksynyt minut, ja kun pojanpoika oli syntynyt kuusi vuotta sitten, olin hetkeksi kohonnut ihmisen kastiin.

Miss Seinäruusu kertoo tarinan miehestään eroavasta pienen pojan äidistä, jonka ex appivanhemmat ovat suorastaan kauheat.

Eronneella naisella riittää vientiä, sen Rea saa huomata. Kuka miehistä kuitenkin on hänelle se oikea?

Tätä kirjaa ens suosittelisi iltalukemiseksi. Monta iltaa yritin lukea, mutta väsähdin aina parinkymmenen sivun jälkeen. Kun otin kirjan lopulta päivällä eteeni ja istuin lukemaan, sujui se helpommin. Jaksoin keskittyä tarinan kulkuun ja lauseisiin paremmin. Eli jos luet, lue päivällä vaikka ruokapöydässä tai ota muutama tunti omaa aikaa, lue ja rentoudu.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Debbie Macomber - Ulapparaitti 74

Kirjailija: Debbie Macomber
Kirjan nimi: Ulapparaitti 74 (74 Seaside Avenue)
Suomentanut: Virpi Kuusela
Kustantaja: Harlequin
Sivumääärä: 360


Mietin ensin kauan, minkä kohdan kirjasta lainaisin. Jonkin tarinaan liittyvän keskeisen kohdan, mielenkiintoa herättävän vaiko ihan jonkin satunnaisen tekstin pätkän. Päätin kuitenkin, etten ota tälläkertaa minkäänlaista lainausta. Cedar Cove -sarjaan kuuluvissa kirjoissa on niin monta eri päähenkilöä, ettei millään pystyisi valita sitä ainoaa mistä esittelisi. Voin kuitenkin valita ehdottoman lempi hahmoni/parin tästä kirjasta ja se on Rachel ja Bruce. Harmillista vain, että heistä kerrottiin harmillisen vähän.

Ulapparaitti 74 on sarjan 7 osa. En ole lukenut aikaisemmin ilmestyneitä, enkä ole varma jaksanko lukea kahta muuta osaa, jotka odottavat pöydälläni. 

Macomber kirjoittaa kyllä hyvin, mutta kaipaisin silti pysyvyyttä, enkä halua lukea asiasta toiseen hyppivää tekstiä. Kirja voisi olla mielenkiintoisempi, jos olisin lukenut sarjan alusta asti. Macomber ei ehkä kuitenkaan ole lempikirjailija listani kärjessä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...