Voi kuinka rakastankaan historiallisia romaaneja. Erityisesti kuningasperheisiin ja hoviin liittyviä. Valkoinen kuningatar kertoo tarinaa Elisabet Woodvillesta, joka tavattuaan Edvard IV:n rakastuu tähän ja saa kokea vastarakkautta. Elisabehtista tulee kuningatar.
Juonittelua ei kirjasta puutu. Kuka murhaa tai tappaa kenetkin ja syöstään vallasta, kaapataan tai vangitaan. Elisabeth taistelee omalla tavallaan, samalla kun Edvard sotii pitääkseen vallan. Elisabeth, kalanaisen, Melusinan jälkeläinen, osaa kiroamisen salat. Hänen äitiään syytettiin noituudesta ja hän itse joutuu myöhemmin samojen juorujen kohteeksi. Elisabethin syvä kostonhimo koituu osittain hänen itsensäkin ja poikiensa kohtaloksi, mutta ainakin toinen pojista selviää elävänä vuosien juonitteluista. Jatkoa seuraa Punaisessa Kuningattaressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti