Dora ja Luka. Luka ja Dora.
"Minä..."
...rakastan sinua vain sinua aina sinua elämäni loppuun saakka sinä olet ilma jota hengitän olet sydämeni syke olet minussa loputtomiin meri jonka näen olet sinä kalat jotka pyydän olet saanut minut verkkooni olet minulle päivä ja yö ja asfaltti kenkien alla ja solmio kaulassa ja iho ruumiini ympärillä ja luut ihoni alla olet veneeni ja aamiaiseni ja viinini ja ystäväni ja aamukahvini ja minun kuvani ja minun kuvani ja minun naiseni sydämessäni ja minun naiseni minun naiseni minun naiseni...
"Minä lähden nyt"
Kirja kertoo rakkaustarinan läpi vuosien. Sen kuinka todellinen rakkaus kestää kaikki vastoinkäymiset.
Kaikki alkaa kun Luka näkee Doran päiväkodissa. Kuka onkaan tyttö tuon hienon valkoisen siniraitaisen laukun kanssa? Lukan oma laukku kun oli ruma ja piilossa muovipussissa. Yksi, kaksi, kolme... Luka laskee ja pyörtyy tuijottaessaan tyttöä, joka rientää samantien pojan luokse ja suutelee tätä.
"Sinä olet minun ruusunen, minun ikioma, herää, minun prinssi, sinä olet minun prinssi, minun ikioma..."
Niimpä he rakastuvat, ovat ystäviä, kunnes Dora muuttaa perheensä kanssa Pariisiin. Kuluu monta vuotta, eivätkä he näe toisiaan. Kunnes eräänä päivänä Luka ilmestyy Pariisiin taidenäyttelyynsä.
En ole pitkään aikaan lukenut mitään näin helppolukuista romanttista kirjaa. Tämäkään ei ole lällyilyä parhaimmillaan, vaikka kannesta ja kirjan nimestä voisi niin päätellä. Tekstistä ponnahtaa ylös monia vaikeitakin asioita ja elämän vastoinkäymisiäkään ei ole jätetty pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti