Kirjan nimi: Haikein Terveisin (Dear John)
Suomentanut: Hilkka Pekkanen
Kustantaja: WSOY
Sivumääärä: 329
Kai minun pitäisi selittää, miksi hyppäsin aaltoihin hakemaan tytön kassia. En ajatellut, että hän pitäisi minua jonkinlaisena sankarina, eikä se johtunut halusta tehdä vaikutus, enkä myöskään välittänyt vähääkään, kuinka paljon rahaa tyttö menettäisi. Se johtui hänen hymynsä aitoudesta ja naurunsa lämmöstä. Jo veteen sukeltaessani ymmärsin, kuinka naurettava tekoni oli, mutta siinä vaiheessa oli myöhäistä katua. Osuin veden pintaan, painuin syvälle veteen ja nousin pintaan. Kaiteelta tuijottava vaaleanpunapaitainen oli selvästi harmissaan.
Jos olet katsonut kirjaan perustuvan elokuvan, muttet lukenut itse kirjaa, suosittelisin. Alkuperäinen teos on nimittäin aikalailla täysin erilainen. Alan ei ole Timin poika, vaan veli. John ja hänen isänsä välit ovat toisin ja kirjan loppukin yllättää.
Kirjan tarina on eri tavalla koskettava. Se kertoo rakkaudesta jonka takia ei itse tarvitse olla onnellinen kunhan toinen on. Tarinan loppu on "surullinen" ja asioiden olisi toivonut menevän eri tavalla. Kuitenkin kirjan jälkeen tulee hyvä olo tarinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti