Kirjan nimi: Onnentuoja (The Lucky One)
Suomentanut: Anu Niroma
Kustantaja: WSOY
Sivumääärä: 386
Beth käveli takaisin kenneltoimistolle ja totesi samalla pettyneenä, ettei parkkipaikalla ollut autoja, mikä tarkoitti etteivät omistajat olleet vieläkään tulleet. Pihatietä pitkin käveli kuitenkin mies, jolla oli saksanpaimenkoira vieressään. Pöly pyörteili ilmassa hänen takanaan, ja koiran pää oli painuksissa, kieli roikkui. Beth ihmetteli mitä he tekivät ulkoa tälläisenä päivänä. Eläimetkin pysyttelivät mieluummin sisällä. Asiaa ajatellessaan hän huomasi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän näki kenenkään tuovan koiransa kenneliin kävellen. Kaikenlisäksi tulija ei ollut sopinut tulostaan. Ihmiset, jotka toivat lemmikkinsä, soittivat aina etukäteen.
Päätin tällä kertaa ottaa asiakseni lukea näin ainakin aluksi muutaman Nicholas Sparksin kirjan. Valitsin ensiksi sellaisia kirjoja, joista olen nähny jo elokuvan. Ensimmäiseksi luettavaksi kirjaksi joutui siis Onnentuoja, eli The Lucky One.
Logan löytää Irakissa kuvan tytöstä, jonka paidassa lukee Onnentyttö. Hän yrittää löytää kuvan omistajan mutta kukaan ei kaipaa kuvaa ja niinpä hän pitää sen itsellään. Pian hän alkaa selviytymään erilaisiasta tilanteista ja ystävänsä käskemänä etsii naisen käsiinsä päästyään pois Irakista. Nainen on Beth, joka auttaa isöäitiään koirakennelin kanssa. Logan hakeutuu töihin kenneliin ja siitä seuraten...
Tarina oli juuri sellainen kuin odotin ja pidin hyvin paljon tavasta ilmaista asioita. Tietenkin aina olisi erilainen kokemus lukea kirja sen alkuperäisellä kielellä kuin käännetty versio.
Luin Onnentuojan sutkoht nopeaa, sillä se ei ollut kovinkaan vaikeaselkoista tekstiä, vaan aika kevyttä. Romantiikkaa kirjasta ei puuttunut, mutta sen kaikki varmasti osaavat päätellä kun kyseessä on Sparksin kirja.
Lukiessani kirjaa, totesin, että se elokuvasta on osattu tehdä hyvällä tavalla poikkeava. Tosin olisihauska nähdä kuinka kirjan tarinan mukaan menevä elokuva menisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti