Kirjan nimi: Kukkia Piretille
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 268
Painovuosi: 1991
Arvosana: 2/5
Kello oli jo yli yksitoista, kun vihdoin raahauduin kasvihuoneelta takaisin sisälle. Kynnenalustat olivat multaa täynnä ja niskaa pakotti, mutta kahdeksan valmista kukkakoria odotti asianmukaisesti pakattuna etuvaraston pöydällä. Talo oli melkein pimeänä. Ulkovalon lisäksi vain toimiston ikkunasta kajastava valoheijastui seinustan huurteisiin ruusupensaisiin. Mummi oli ilmeisesti lähtenyt, ainakin toivoin niin.
Viroilainen kaksikymmentäyhdeksän vuotias Piret saapuu Keski-Suomeen harjoittelijaksi puutarhalle vuodeksi. Hän majoittuu puutarhan omistajan kotiin ja huomaa pian joutuneensa "kodinhoitajaksi" puutarha työn ohella. Helppoa se ei ole, sillä kaikki talon lapset eivät oikein osaa sulattaa Piretiä ja uudet olot ovat hämmentävät. Mitä mikroon saa ja ei saa laittaa? Myös harvoin vieraileva mummo antaa ymmärtää, ettei tahdo Piretin sotkeutuvan perheen päähän missään romanttisessa mielessä. Ei tietenkään Piret aio. Mieshän on tämän työnantaja, eikä Piret ole kovinkaan innoissaan vaimonsa kuolemasta toipuvan miehen iskemisestä.
Kukkia Piretille on hieman erilainen tarina, jossa kuvataan hienosti suomeen tulevan ulkomaalaisen ajatuksia. Kuinka voisi tietää kaiken uudesta tekniikasta, jos niitä ei kotona ole? Mikä on kauppa-auto? Miten tulkita suomalaisten ironiaa?
Voiko Piret toteuttaa unelmansa omasta puutarhasta Virossa? Kuinka Viron käy, onko Piretin mahdollista palata kotiinsa edes käymään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti