Kirjan nimi: Johannes ja Helena
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 213
Painovuosi: 1988
Arvosana: 4/5
Vihreän kullan maa osa 2
- Oletko sinä se Johannes? Kysyin hämmentyneenä.
- Mikä Johannes?
- Se jolle lähetimme purjevenekortin.
Näin sen yhä selvästi edessäni. Olin itse auttanut Lilli-tätiä sen valitsemisessa.
- Olen, hän sanoi ja pelästyin äänen pehmeää sointia. Vaara! Tajusin, että tapahtumassa oli jotakin, jota olin visusti varonut Franzin lähdön jälkeen. - Silloin sinun täytyy olla se Helena.
Johannes Evola päättää lyseosta valmistumisen jälkeen lähteä kesäksi vapaaehtoiseksi rajalle työskentelemään, mutta joutuukin siinä samassa sotaan.
Helena taas elää Viipurissa isoäitinsä ja tämän palvelijan kanssa. Sodan alettua he lähtevät evakkoon Helsingin läheisyyteen isoäidin sukulaisten luokse, jotka eivät osottaudu kovin ilahtuneeksi heidän sinne saapuessaan. Helena päättää ryhtyä lääkintälotaksi ja tapaa Johanneksen keskellä Kannaksen sotaa. Yhdessä he piiloutuvat Helenan entisen kodin kellariin. Kun he vihdoin pääsevät pois tulituksen keskeltä ja vihollisten tieltä, kummankin täytyy jatkaa matkaa omaan suuntaansa. He eivät kuitenkaan unohda toisiaan ja Helena sijoitetaan sattumalta Mäntyniemeen hoitamaan haavoittuneita. Sodan loputtua kaikki ei kuitenkaan heti mene ihan niinkuin olisi olettanut.
30 -luvulle sijoittuva tarina jatkaa Evoloiden suvun tarinaa erittäin kunniakkaasti. Pettyä ei tarvitse, sillä kirja ei ole tylsä, eikä hidaslukuinen. Teksti kulkee sujuvasti eteenpäin ja juonikin on tällä kertaa värikkäämpi kuin sarjan ensimmäinen osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti