Kirjan nimi: Toinen Kevät
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 208
Painovuosi: 1989
Arvosana: 3/5
Minä olin aamulla soittanut hädissäni Maurille. Se oli aina yhtä nöyryyttävä. Miehen kiireinen välinpitämättömyys ja ärtymys siitä että yhä olin olemassa, että häiritsin häntä, että muistutin siitä, mikä oli ollut tässä talossa ja ennen tätä taloa. Mutta minun oli pakko. Oli pakko turvautua Mauriin aina kun oli kysymys tästä talosta tai rahasta tai lapsista. Mauri hallitsi minua ja elämääni vieläkin, vaikka avioerosta oli kulunut jo puolitoista vuotta.
Sinikka on reilu nelikymppinen kahden jo aikuiseksi varttuneen lapsen äiti ja eronnut miehestään Maurista. Mauriin kuitenkin Sinikka joutuu turvautumaan missä asiassa milloinkin. Jos talossa on jokin vialla, Mauri hoitaa asian, sillä talo on tämän omistuksessa.
Pian Sinikka kuitenkin kyllästyy tulemaan toimeen pelkällä Maurin avustuksella ja hakeutuu töihin paikalliseen sairaalaan apulaiseksi. Sinikan tytär ei ole aluksi kovin mielissään äitinsä valinnasta ja kyllällä liikku jos jonkinmoista juorua sairaalaapulaisen työpaikan syystä. Sinikka tutustuu myös sähkömieheen, Raimo Virtaan, joka ukkosmyräkän jälkeen saapuu laittamaan sähköt kuntoon.
Tarinan laatu pysyy aikalailla samalla tasolla muidenkin kirjojen kanssa. Tähän jo hieman vanhemman naisen elämään on onnistuttu saamaan sävyä oikein mukavasti. Kyseessä siis ei ole se tavanomainen Mustosen kirjojen juoni, jossa nuori nainen muuttaa maalle ja plussaa siitä.. (ei sillä etteikö niitäkin olisi mukava lukea).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti