Kirjan nimi: Tuhansien aamujen talo
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 272
Painovuosi: 2012
Arvosana: 4/5
Voi herra perkele, mitä tunareita. Yksi ryhmä eksyi tuntukausiksi, ja toinen taisteli vihollista vastaan liki tunnin ennen kuin tajusi, että kyse oli hevosista. Ja kokekals Karimo, innosta pinkeä vänrikintekele. Tuollainenko minäkin olin? Ei hemmetti. Kyllä varusmiesten taso on huonontunut sitten minun aikojeni. Vätyksiä suurin osa.
Kolmekymppinen luutnantti Martta Vaara on suoriutunut AUK:sta ja RUK:sta kurssinsa parhaana. Nyt hän kohtaa varuskunnassa aliupseerikokelaita, jotka tuntuvat jonkin verran kehnoilta ja vätyksiltä. Mutta vaikka oppilaat ovat äänekkäitä, Martan miesrintamalla on hiljaista, sillä poikaystävä lähti töiden perässä kauas, toivoen Martan seuraavan perässä, mutta Marttaa ei perheen perustaminen ja työnsä jättäminen innostanut. Naapurin mummon lapsenlapsi kuitenkin hieman sekoitata kuviota.
Smilla on reilu parikymppinen AUKlainen. Hän on yksi seitsemästä naisesta, jotka tavoittelevat RUK paikkaa. Smillan ja Martan tiet törmäävät, kun he iskevät silmäsä samaan mieheen. Martta toivoo Smillan pääsevän RUKiin ja Smilla taas alkaa epäröimään. Entä jos hän ei näkisi leijonasilmää enää koskaan?
Lehtinen on tällä kertaa onnistunut kirjoittamaan hienon teoksen. Olen aina ollut hieman kahden vaiheilla Lehtisen kirjojen suhteen, sillä niiden taso vaihtelee. Henkilöiden nimetkään eivät ole niitä tavanomaisia Pirjoa ja Mattia, vaan mukana tarinassa Martan ja Smillan lisäksi viilahtelee Rapeli, Ebba, TupuHupuLupu ja Pupu, Tolonen ja Kosmo.
Vaikka tarina sijoittuukin varuskuntaan ja armeija maailmaan, tarina on kuitenkin aika "pumpulinen". Jopa näin armeijaa käymättömän mielestä se antaa aika pumpulisen kuvan koko touhusta. Mutta tarina on tarina. Viihdekirjallisuutta ollessaan tarinassa on ehkä tärkeämpää suhdekuviot kuin se, komennetaanko alokkaita tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti