Tove Jansson - Seikkailu merenpohjassa

Kirjailija: Tove Jansson
Kirjan nimi: Seikkailu merenpohjassa ( Sara och Pelle och Näckens blääckfiskar
Suomentanut: Sirke Happonen
Kustantaja: WSOY
Painovuosi: 2014 (uusintapainos, alkuperäinen teos 1928, 1933)

Koska tänä vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta Tove Janssonin syntymästä, ajattelin tutustua syvemmin hänen teoksiinsa. Muumi kirjat olen aikaisemmin lukenut, mutta en ole koskaan tutustunut mihinkään muuhun tuotantoon. Niinpä ajattelin aloittaa ihan alusta ja ottaa käsiini Janssonin 13 vuotiaana kirjoittaman ja kuvittaman lastenkirjan, joka alunperin julkaistiin nimellä Vera Haji.

Lyhykäinen tarina Maunon ja Maikin merenpohjan visiitistä on kirjoitettu mukavasti lorumaiseen muotoon. Se on lapsen korvaan kuitenkin selkeä ja ymmärrettävä, mikä monesti ei kaikkien lorumaisten tarinoiden kohdalla valitettavasti ole totta. 

Renkaat vonkuen rinteeseen -

he suistuivat melkein kyljelleen.
"Seis", huusi Mauno, ja "iik", kiljui Maikki:

"Jarrua, jarrua - nyt meni kaikki!

Uppeluksiin käy tiemme!"

Kuvituksesta huomaa pienesti Janssonin kädenjäljen, joka ajansaatossa kehittyi siihen kaikkien tuntemaan. Kuvitus on kuitenkin onnistunut. 

Kun kuvia ja tekstiä tarkastelee lähemmin huomaa erityisen asian, jota ei ehkä lapsi, saatika aikuinen ihan heti käsittäisi. Lapset nimittäin merenpohjassa ollessaan joutuvan hoitamaan mustekaloja. Mutta miehen onkiessa lapset ylös, Mauno tuo mukanaan merestä yhden mustekaloista ja vie sen äidilleen, joka valmistaa mustekalasta ruokaa, lasten ja koiran odotellessa innoissaan.

Viimeinen kuva, ollessaan turmiollinen pienelle mustekalalle, voisikin kuitenkin omassa mielikuvituksessa olla parempi.  Jansson on kuvituksessaan sisällyttänyt ison mustekalan taustalle, merestä tähyilemään . Ja miettiessä Toven myöhempiä teoksia, mustekala voisi aivan hyvin saapua pelastamaan pienen lapsensa.

Joten vaikka lapsen huomauttaessa siitä, kuinka pieni mustekala aiotaan syödä, voi lohdutukseksi huomauttaa suuresta äitimustekalasta, joka punaisilla silmillään tuijottaa mökkiä ja saapuu pelastamaan pienokaisensa.