Kirjan nimi: Hukkakauraa
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 200
Painovuosi: 1986
Arvosana: 3/5
Tuntuu siltä kuin säiden haltijat olisivat perusteellisesti katuneet huonoa käytöstään, silä kuukauden sadekautta seurasi viisi viikkoa kirkasta puintipoutaa. Meillä ei vielä ollut kiirettä, sillä ensin olivat vuorossa muiden syysviljat, sitten ohra ja kevätvehnä, ja vasta kun Pakkalan kauravainiot lainehtivat heleänvaaleina syystuulessa, oli aika siirtyä omille pelloille. Joka syksy olimme yhä uudelleen iloisia siitä, että vuosia sitten oli päätetty hankkia oma puimuri. Enää ei tarvinnut tuskailla viikkokausia pilviin tuijotellen, ei soitella hätääntyneitä, vetoavia tai kiukkuisia puhelinsoittoja eikä pohtia yökausia, mahtaako sovittu puimurimies tulla ajoissa tai ylipäätään ollenkaan.
Pakkalan akat saavat täydennystä, kun Anna palaa takaisin kotiin ja valitaan kansalaisopiston käsityönopettajaksi. Itse kullakin, kunnassa tai kylässä, löytyy puoliso tai ainakin tuleva, siltä Annasta tuntuu. Kukapa annaa huolisi, hänhän on vain hukkakauraa. Käy kuitenkin niin että uusi pastori kiinnostuu Annasta ja pian pyytääkin tätä Mariakseen. Annan kun on vain vaikea alistua miehen tahtoon.
Kansalaisopiston käsityöpiirit saavat ihmiset liikkeelle ja Anna tutustuu uusiin ihmisiin. Vastoinkäymisiäkin tulee, kun langat katoilevat jonnekkin.
Enni Mustosen kirjojen laatu vaihtelee jonkin verran ainakin omasta mielestäni. Eikä kyse ole edes siitä, onko kirja vanhaa vai uudempaa tuotantoa. Laadun vaihtelevuuden takaa aiheen valinta ja se onko juoni (vaikkakin olisi sama kaikissa) pystytty muuttamaan tarpeeksi hyvin kirjaan sopivaksi. Hukkakauraa -kirjassa tämä on mielestäni onnistunut paremmin kuin muutamassa aikaisemmassa tarinassa.
Kirjan loppua ei kuitenkaan ole vaikea arvata. Vähänkin kirjoja lukeneet ja omia aivoja käyttävät osaavat arvata ensimmäisten lukujen perusteella kuinka kirja tulee loppumaan. Se ei kuitenkaan pilaa sitä nautintoa, mikä tulee lukiessa hyvin kirjoitettua kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti